Kun muutos on elintärkeä, kodin ulkopuolinen laitostuki voi olla paras vaihtoehto

Ensikoti Pinjan tarjoaman intensiivisen ja vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen suositeltu kuntoutusjakson pituus on noin vuosi. Vuosi laitosympäristössä kuulostaa hurjan pitkältä, eikö olisi luontevampaa tukea perheitä heidän omissa kodeissaan ja arkisissa ympäristöissään? Tärkeä kysymys, joka avaa aivan olennaisen näkökulman: laitoskuntoutuksella on monia etuja, joita kotiin vietävä työ ei pysty tarjoamaan.

Ensikoti ympäristönä mahdollistaa kokonaisvaltaisen, keskeytymättömän tuen ja turvallisen arjen, jossa sekä vanhempi että vauva voivat rauhassa keskittyä toipumiseen, vuorovaikutukseen ja voimavarojen vahvistamiseen.

Laitos ei siis ole rajoite vaan mahdollisuus: paikka, jossa elämän palaset voivat alkaa asettua uudelleen kohdilleen.

Kaaoksen keskeltä turvaan laitokseen

Monen päihteidenkäyttäjän arki muodostuu lähinnä päihteistä, niiden käyttämisestä ja hankkimisesta. Usein koti sijaitsee alueella, jossa huumeidenkäyttö on näkyvää ja ympäristö turvaton. Asunto ei välttämättä tunnu kodilta – se voi olla epäsiisti, levoton ja pahimmillaan huumeluukku, jossa ihmiset tulevat ja menevät vuorokauden ympäri. Tällaisessa ympäristössä on vaikea edes kuvitella muutosta, saati valmistautua vauvan syntymään.

Siksi laitosmuotoinen kuntoutus tarjoaa jotakin, mitä mikään kotikäynti ei pysty täysin korvaamaan:
mahdollisuuden astua ulos päihdemaailman keskeltä ja muuttaa asumaan paikkaan, joka on aidosti turvallinen, rauhallinen ja kuntoutumista tukeva.

Ensikodin tiloissa asiakas saa etäisyyttä vanhoihin rutiineihin, haitallisiin ihmissuhteisiin ja ympäristöihin, jotka ovat ylläpitäneet päihteiden käyttöä. Turvallisessa ympäristössä voi oman toipumisen lisäksi keskittyä vauvan hyvinvointiin ja tulevaan vanhemmuuteen.  Laitosjakson aikana on myös mahdollista pohtia rauhassa, millainen asuminen olisi perheelle paras. Päätöksiä ei tarvitse tehdä kaaoksen keskellä, vaan harkiten ja tuetusti.

Vauva ei voi odottaa – siksi vanhempi tarvitsee turvallisen ympäristön

Päihdeongelman taustalla on usein traumaattisia kokemuksia. Moni päihteidenkäyttäjä on kasvanut turvattomassa kodissa, jossa vanhemman päihteidenkäyttö on jättänyt jälkeensä kiintymyssuhdetraumoja. Myöhempi elämä päihdemaailmassa on usein tuonut mukanaan uusia, raskaita kokemuksia. Trauma näkyy arjessa turvattomuutena, vaikeutena luottaa ja haasteina rakentaa kestäviä ihmissuhteita.

Laitosmuotoinen kuntoutus vastaa tähän tarpeeseen. Sama, turvallinen henkilökunta on läsnä vuorokauden ympäri, mikä helpottaa luottamuksen syntymistä – ja se on ratkaisevan tärkeää, jotta vanhemman toipuminen pääsee kunnolla käyntiin.

Ja ennen kaikkea: vauva ei voi odottaa. Hän tarvitsee vanhempansa läsnäoloa ja turvaa heti ensi hetkistä lähtien. Laitosympäristö mahdollistaa sen, että sekä vanhemman toipuminen että vauvan tarpeet voidaan kohdata oikea-aikaisesti ja turvallisesti.

Vauva ei tunne virka-aikoja – tuen on oltava läsnä nyt

Laitosmuotoisessa kuntoutuksessa vauvanhoitoon ja varhaiseen vuorovaikutukseen saa ympärivuorokautista, välitöntä tukea. Vauva ei elä virka-aikojen mukaan – usein haastavimmat hetket osuvat iltaan tai yöhön, jolloin kotona apu olisi kaukana.

Laitoksessa ohjaaminen tapahtuu aidossa arjessa, juuri niissä hetkissä, joissa vanhempi tukea eniten tarvitsee. Ja kun kriisi yllättää tai vanhemman oma säätelykyky pettää, apua on aina saatavilla. Turvallinen ammattilainen on lähellä vuorokauden jokaisena hetkenä.

Monilla asiakkailla arjen perusrytmi on kadoksissa: unirytmi on saattanut kääntyä ylösalaisin, ruokailut unohtuvat ja elämä tuntuu levottomalta tai kaoottiselta. Silti lapsi tarvitsee juuri päinvastaista – rutiineja, säännöllisyyttä ja turvallista arkea, jotka alkavat rakentua jo vauva-aikana.

Pinjan laitosmuotoisessa kuntoutuksessa näitä taitoja harjoitellaan käytännössä. Aamut alkavat yhteisellä aamukokouksella, päivällä kokoonnutaan kuntoutusryhmään ja ateriat valmistetaan yhdessä sovittujen keittiövuorojen mukaan. Arjen perusrakenne syntyy toistuvista, tuetuista hetkistä, jotka auttavat vanhempaa rakentamaan lapselleen vakaata ja turvallista elämää.

Jatkuva arjen tuki kasvattaa – ja yhteisö kantaa

Laitosmuotoisessa kuntoutuksessa työntekijät näkevät perheen arkea vuorokauden jokaisena hetkenä. Siksi he voivat huomata toimintatapoja ja kaavoja, joita vanhemman on itse vaikea tunnistaa. Havainnot otetaan puheeksi, ja yhdessä mietitään, mistä nämä toimintamallit juontuvat ja miten niitä voidaan muuttaa. Tuki on jatkuvaa, oivallukset syntyvät arjen keskellä – juuri silloin kun muutos on mahdollista.

Pinjan yhteisömuotoisessa kuntoutuksessa asiakkaat elävät väistämättä rinnakkain – ja yhteiselo tuo mukanaan myös arjen pieniä kipukohtia. Kuka unohti tyhjentää tiskikoneen? Kenen toimesta viimeinen sämpylä katosi? Näissä tilanteissa tarvitaan neuvottelua, kompromisseja ja rakentavaa palautetta.

Juuri nämä taidot ovat monelle tunnesäätelyn kanssa kamppailevalle päihderiippuvaiselle kaikkein vaikeimpia, sillä ne herättävät voimakkaita tunteita. Pinjan yhteisössä näitä taitoja harjoitellaan turvallisesti, päivittäin – ja niiden myötä kasvetaan kohti vakaampaa arkea ja parempia ihmissuhteita.

Turvaa pienelle, tukea toipujalle 

Työntekijöiden jatkuva läsnäolo ja yhteisön tuki mahdollistavat myös korvaavan hoivan vauvalle. Päihteistä toipuva vanhempi ei aina jaksa olla läsnä lapselleen niin paljon kuin vauva tarvitsisi, mutta vauvan tarve vuorovaikutukselle ja turvalliselle läsnäololle ei odota.

Laitosympäristössä ohjaajat voivat olla vauvan tukena juuri silloin, kun vanhempi tarvitsee lepoa tai voimavarat ovat vähissä. Näin vauva saa johdonmukaista hoivaa ja myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia joka päivä, mikä tukee hänen tervettä kehitystään ja hyvinvointiaan.

Monelle päihderiippuvaiselle toipuminen tarkoittaa koko vanhan kaveripiirin jättämistä taakse. Jos lähipiiri koostuu päihteidenkäyttäjistä, yhteydenpito heihin estää paranemisen. Joillakin yhteys katkeaa myös omaan perheeseen, ja riippuvuuden mukanaan tuoma stigma sekä häpeä tekevät uusien ihmissuhteiden luomisesta vaikeaa esimerkiksi perhekahviloissa tai harrastuksissa.

Pinjassa tilanne on toinen. Kun asutaan yhdessä ja jaetaan samanlaisia kokemuksia, syntyy luontevasti aitoja, merkityksellisiä ystävyyssuhteita, jotka kannattelevat vielä kotiutumisen jälkeenkin.

Tuki jatkuu, jotta muutos kestää

Yksinäisyys on yksi suurimmista retkahduksen riskitekijöistä, joten turvalliset ja mielekkäät ihmissuhteet ovat keskeinen osa toipumista ja retkahdusten ehkäisyä.

Pinjassa opitut taidot eivät jää laitoksen seinien sisälle – ne siirtyvät kotiarkeen asti. Kuntoutuksen loppuvaiheessa asiakkaat käyvät läpi kolmen kuukauden kotiharjoittelujakson, jossa kotona vietetty aika pitenee vähitellen. Kotiharjoittelu ei ole lomaa, vaan olennainen osa kuntoutusta: kotiin palaaminen on iso muutos, eikä kaikkia haasteita voi ennakoida.

Kotona esiin nousevia pulmia käsitellään yhteisössä ja etsitään niihin ratkaisuja yhdessä. Moni jatkaa kuntoutusta myös Pinjan avopalveluyksikkö Oliviassa, jossa yhteisö kokoontuu kahdesti viikossa. Yhteisön tuki ei pääty kotiutumiseen – se on usein edelleen tärkeä voimavara matkalla kohti päihteetöntä, vakaata arkea.