Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen ja korjaaminen tarvitsee erityistä osaamista

”Mä olin suhteessa, joka ei ehkä ollut ihan normaali.”

 ”Mä en tiedä oonko nyt oikeessa paikassa.”

 ”Epämääräinen möykky ahdistaa, enkä oikein saa kiinni, mitä se on.”

Näin alkaa moni asiakkuus lähisuhdeväkivallan avopalvelussa Pilarissa. Kaikki tietävät mitä tapahtui, kun tulee lyödyksi. Kaikki tietävät, että lyöminen on väkivaltaa. Kaikki tietävä, että väkivalta on väärin. Niin myös jokainen meidän asiakkaamme.

Entä kun rakkain ihminen valvottaa öisin loputtomilla monologeillaan tai riistämällä peiton?

Entä kun läheisin ihminen kertoo minulle ystävällisesti, mutta jatkuvasti millaiset hiukset, vaatteet, käytöstavat olisi hyvä olla, jotta minusta pidettäisiin?

Entä kun kaikki lähtemiseni omiin harrastuksiini tai menoihini muuttuvat vuosien aikana aina hankalammiksi, milloin mistäkin syystä, vaikka minulla toki on lupa mennä niin paljon kuin haluan. Tai jokainen menoni päätyy loputtomiin riitoihin ja lopulta itse valitsen jäädä kotiin.

Entä kun minä olen se, joka aina olen tiellä ja luonteeni on loputtoman haastava, jolloin minua tönäistään vahingossa ja minulle hermostutaan niin, että katson tarpeelliseksi varoa jokaista askeltani? Mutta kaikkihan meistä suuttuvat? Kaikilla on huonoja päiviä?

Lähisuhdeväkivalta on usein monitahoinen vyyhti

Kysymykseen ”Oletko kokenut väkivaltaa lähisuhteessasi?” saa vastauksekseen ”Ei mua oo koskaan lyöty.”  Se on monitasoisen lähisuhdeväkivaltavyyhdin alku. Se vaatii lisäkysymyksiä, aikaa, mylläämistä ja lopulta kerimistä auki. Se vaatii työntekijältä uskallusta hypätä kaihtamatta kohti ihmismielen mustia kohtia. Ei riitä, että työntekijä tietää sen, minkä asiakaskin tietää: ”lyöminen on väkivaltaa ja väärin”. Vyyhdin purkamisessa tasapainoillaan monella laudalla samaan aikaan.

Esimerkiksi, jos haluaa kokata makaronilaatikon, on ensin tiedettävä, mitä makaronilaatikko on, miltä sen pitäisi näyttää ja mistä koostua. Sen jälkeen pitää selvittää, mitä tarvikkeita ja aineksia siihen tarvitaan. Sitten tarvitaan aikaa ja rohkeutta lähteä kokoamaan tuotosta. Jostain tarvitaan motivaatio ja sitten pitäisi vielä pysyä päättäväisesti oikealla tiellä. Jos lähtee sivuraiteelle saattaakin syntyä jotain ihan muuta ja itse makaronilaatikko unohtuu. Usein syntyy vain sekametelisoppa, jos kesken makaronilaatikon valmistuksen sotkee siihen esimerkiksi kuivakakun aineksia.

Samoin, jotta asiakas voi käsitellä lähisuhdeväkivaltaa, pitää hänen tietää mitä käsittelee. Tarvitaan ainekset, muoto ja sanat. Yleensä tarvitaan ensin ohje. Koska lähisuhdeväkivalta aiheena ei ole niin miellyttävää kuin makaronilaatikko, saattavat sivuraiteet kutsua helpommin. Tarvitaan, joku, joka palauttaa lempeästi työn pariin.

Lähisuhdeväkivalta synnyttää valtavia lisäkustannuksia

Yhden lähisuhdeväkivaltaa kokeneen naisen keskimääräinen terveydenhuollon lisäkustannus vuodessa on 1024 euroa. Kun tämä summa kerrotaan viiden vuoden aikana fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten lukumäärällä, saadaan lisäkustannukseksi 150 miljoonaa euroa. Jos tähän lukuun lisätään vielä henkisen lähisuhdeväkivallan aiheuttamat kulut, on lisäkustannus 861 miljoonaa euroa.

Työntekijänä

Minä ymmärrän, minä kuulen, minä uskon sinua.
Minä patistan, kannustan, odotan, houkuttelen, mitä vain tarvitsetkin.
Tarjoan vaihtoehtoja, uskallan kysyä ja aina tiedän, että sinäkin tiedät.
Tiedän, miksi käyttäydyt, kuten käyttäydyt. Etsimme sinun rajasi ja uskon siihen, että selviät.
Tiedän, miksi jäit ja autan sinuakin ymmärtämään sen.
Olen kuullut tämän ennenkin. Et ole ainoa, joka kokee tätä. Sinussa ei ole vikaa.
Tiedän, miten lähisuhdeväkivalta toimii.
Kun sinä pelkäät, minä uskallan, me uskallamme.
Etsitään maa jalkojen alle ja tie eteenpäin.

Lähteet

Siltala 2021, Family violence as a public health problem: Effects and costs in Finnish health care

Siltala, Hisasue, Hietamäki, Saari, Laajasalo, October, Laitinen, Raitanen 2022, Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset: Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa