Vapaaehtoistyötä tarjoavia ja siitä hehkuttavia sivustoja, blogeja ja kokemusasiantuntijakirjoituksia löytyy netin syövereistä runsain määrin: ”Auttamalla toisia, oma onnellisuus lisääntyy ja maailmasta tulee parempi paikka elää” tai että, ”Vapaaehtoistyössä voittavat kaikki!”
Onko vapaaehtoistyö tosiaan niin antoisaa, kun annetaan ymmärtää? Ja ketkä sitä tekevät?
Yhdistyksen vapaaehtoistyötä koordinoidessani olen huomannut, että vapaaehtoistyöntekijöiksi haluavia tai työstä kiinnostuneita löytyy yllättävän paljon ja mikä hienointa: kaikki ikäluokat ovat edustettuna opiskelijoista eläkeikäisiin. Haaste, jonka kanssa me yhdistyksenä olemme taistelleet, on se, miten yhdistää innokkaat vapaaehtoistyöntekijät ja tarjolla oleva vapaaehtoistyö kaikille mieluisalla tavalla. Miten saada osapuolet kohtaamaan toisensa niin, että lopputuloksena on molemminpuolinen ilo ja onnellisuuden tunteet?
Turun ensi- ja turvakoti ry:ssä tehdään työtä, jossa asiakkuuden suojaaminen kaikin tavoin luo omat haasteensa työyhteisön ulkopuolisten käyttämiseen apuna. Lisäksi toimintayksiköissä on usein kiirettä ja on varsin ymmärrettävää, että aluksi yksikön arjesta tietämättömän ihmisen neuvominen ja ohjaaminen tuo joskus henkilökunnalle ylimääräisen työn tunteen. Myös vapaaehtoisilta vaaditaan aloite- ja heittäytymiskykyä uudessa tilanteessa tuntemattomien ihmisten parissa. Jos työpyyntöjä ei satele, saattaa olla vaikea itse olla aloitteellinen ja tiedustella, löytyykö mitään tehtävää juuri nyt.
Jos vain tarjolla oleva työ ja vapaaehtoinen kohtaavat, lopputulos ei voi olla muuta kuin kaikkia osapuolia ilahduttava asia.
Vapaaehtoinen on juuri se henkilö, jolla ei ole kiirettä, ei vastuuta, ei velvollisuuksia vapaaehtoistyön hetkessä. Hänellä on aikaa ihmetellä ylpeiden vanhempien kanssa vauvan ihmeellisyyttä, tai hellitellä pienokaisia, kun vanhemmat ovat omissa ryhmissään. Tai hän voi istua väkivaltaa kokeneen vieressä viettämässä aikaa ja antaa tunteen, että elämä on tässä ja nyt. Tai omalla kokemuksellaan vahvistaa erokriisin myrskyssä olevalle, että sinäkin kyllä pärjäät, koska minäkin niin olen tehnyt. Eikä pidä unohtaa, että vapaaehtoinen vapauttaa samalla ammattilaisten aikaa hetkeksi toisaalle. Hän ei korvaa ammattilaista, mutta tuo merkittävän lisän yhdistyksen asiakkaiden arjen hetkiin.
Tästä kaikesta takuulla syntyy se niin suuresti hehkutettu tunne, että vapaaehtoistyössä saa iloa ja merkitystä elämään auttaessa muita. Omat asiat asettuvat uuteen perspektiiviin, voi saada uusia ystäviä ja tuttavia, tai kenties hyödyllistä koulutusta ja työkokemusta.
2.12. vietetään kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Päivän tarkoituksena on huomioida ja kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä. Halu auttaa ei ole hävinnyt poikkeuksellisten vuosien aikana, se on päinvastoin ehkä lisääntynyt monella tapaa. Ja se on äärettömän tärkeä asia. Sydämellinen kiitos yhdistyksen vapaaehtoisille. Te teette uskomattoman merkityksellistä työtä muiden hyväksi.
Sari Toivonen
viestintä- ja järjestökoordinattori
