Ammattilaisen rohkeus kysyä ratkaisee – puheeksi oton taitoa voi oppia

Ammattilainen, kuvitellaanpa tilanne, että seuraava asiakkaasi astuu sisään. Hän voi olla kuka tahansa ja millä hyvänsä asialla, mutta sinun tehtävänäsi on kysyä, onko hän kokenut lähisuhdeväkivaltaa tai kenties kohdistanut sitä läheiseensä?

Millaisia mielikuvia sana lähisuhdeväkivalta herättää sinussa?

Meillä kaikilla on oletuksia ja mielikuvia lähisuhdeväkivallasta ja siitä, miltä se näyttää, ketkä sitä tekevät ja kuka sitä kokee.

Entä tunteita?

Pyytämättä voi nousta pintaan pelkoa, surua, turvattomuutta tai inhoa.

Samalla ehkä epäilet kykyäsi auttaa.

Tiedänkö tarpeeksi? Löydänkö oikeat sanat? Entä jos pahennan tilannetta? Entä jos asiakas suuttuu tai pettyy minuun työntekijänä?

On mahdollista, että kysyminen on sinulle luontevaa ja jo osa ammattirooliasi – tai sitten asia tuntuu valtavalta kynnykseltä ylittää.

Ammattilaisen ajatukset, oletukset ja tunteet peilaavat kaikkea sitä, mitä hän on lukenut, kokenut, nähnyt, oppinut ja kuullut lähisuhdeväkivallasta. Jokainen on vähintään kuullut tai nähnyt jotain aiheeseen liittyvää.  Valitettavan moni myös kokenut, ja jos asiaa ei ole käsitellyt, silloin saattavat omat haavat kipuilla aiheen äärellä.

Olen itse ottanut lähisuhdeväkivallan puheeksi työssäni satoja – ellei tuhansia – kertoja eri ihmisten kanssa. En koe aihetta erityisen haastavaksi tai vaikeaksi lähestyä, mutta se ei ole sattumaa.

Vaikea aihe herättää epävarmuutta ja pelkoa

Minulla on väkivaltatyöntekijänä poikkeuksellinen etuasema. Asiakkaani on useimmiten ottanut lähisuhdeväkivallan puheeksi jo aiemmin, tai joku toinen on tehnyt sen ennen minua. Vähintäänkin asiakas on jo jollain tasolla tiedostanut aiheen koskettavan häntä ennen kuin hän on tullut asiakkaakseni.

Lisäksi sekä asiakas että minä tiedämme jo etukäteen, että tapaamisessa tullaan puhumaan lähisuhdeväkivallasta. Meillä on ollut mahdollisuus valmistautua – henkisesti ja ammatillisesti.

Tätä tukee myös pitkä ja monipuolinen kouluttautuminen. Olen perehtynyt lähisuhdeväkivallan teemoihin, muotoihin ja vaikutuksiin monin eri tavoin. Vuosien varrella suurimpia opettajiani ovat olleet myös ne ihmiset, jotka ovat väkivaltaa kokeneet – ja ne, jotka ovat sitä käyttäneet. Kaikki nämä tekijät madaltavat kynnystä puhua vaikeasta aiheesta ja tekevät kohtaamisesta turvallisemman. Sekä asiakkaalle että työntekijälle.

Silti me kaikki ammattilaiset – sinä ja minä, toimialasta ja työympäristöstä riippumatta, olemme lopulta samalla viivalla: kohtaamme työssämme väkivallan kokijoita ja tekijöitä.

Hammaslääkäri ei välttämättä koskaan saa tietää, että hänen tuolissaan istuu lähisuhdeväkivaltaa kokenut potilas, eikä opettaja, että luokassa istuu lapsi, joka pelkää joka iltapäivä koulupäivän päättymistä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, poliisi, varhaiskasvattaja, esihenkilö – kuka tahansa meistä voi kohdata lähisuhdeväkivallasta kärsivän ihmisen.

Se, saammeko koskaan tietää henkilön tilanteesta, riippuu siitä, uskallammeko kysyä silloin, kun tilaisuus tarjoutuu.

Vähänkään vieraampi aihe herättää meissä epävarmuutta. On inhimillisesti helpompaa pysyä tutuissa teemoissa. Mutta vaikeneminen rakentaa huomaamatta muuria. Pahimmillaan se estää puhumisen, avun pyytämisen – ja avun vastaanottamisen.

Avainhenkilömallin koulutukset antavat konkreettista apua puuttumiseen

Tällä hetkellä olen ilokseni mukana ESR-rahoitteisessa Lähde-hankkeessa, jonka kautta pääsen jakamaan muille ammattilaisille niitä oivalluksia, rakenteita ja käytännön työkaluja, jotka helpottavat itseäni ottamaan lähisuhdeväkivalta puheeksi.

Varhan alueelle tuodaan Lähde-hankkeen avulla lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilömallin koulutukset, eli konkreettinen apu niihin tilanteisiin, joissa puuttuminen tai puheeksi otto tuntuu vaikealta. Koulutuksissa puhutaan lähisuhdeväkivallasta, miten siihen puututaan ja harjoitellaan haastavassa tilanteessa olevan asiakkaan kohtaamista.

Kokemuksellinen, osallistava ja dialoginen koulutuskokonaisuus vastaa suoraan niihin epävarmuuksiin ja kysymyksiin, joita ammattilaiset arjessaan kohtaavat. Tavoitteena ei ole täydellisyys, vaan rohkeus, osaaminen ja varmuus toimia silloin, kun hetki sitä vaatii.

Avainhenkilökoulutuksissa pohditaan omaa suhtautumista lähisuhdeväkivaltaan ja mietitään omasta työpaikasta ja tehtävästä käsin, miten voi edistää lähisuhdeväkivallan kokijaa ja tekijää tulemaan tunnistetuksi, kohdatuksi, autetuksi ja mahdollisesti ohjatuksi jatkoavun pariin.

Koulutuksessa tarkastellaan myös avainhenkilön roolia työyhteisössä, ja miten tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta voidaan viedä eteenpäin omille kollegoille.

Vaikean ja ehkä itselle vielä vieraan teeman kanssa yksin jääminen tekee puheeksi otosta haastavaa. Siksi avainhenkilöistä muodostetaan aktiivinen verkosto, jossa voi jakaa kokemuksia, kysyä neuvoa ja saada tukea toisilta avainhenkilöiltä.

Tavoitteena on tulevaisuus, jossa lähisuhdeväkivaltaa kokenut saa nopeasti ja vaivattomasti missä tahansa palvelussa mahdollisuuden ja luvan kertoa kokemuksistaan ilman ohittamista tai esteitä.

Samalla rakennamme ammattilaisille todellisuutta, jossa lähisuhdeväkivallan puheeksi otto ei ole poikkeus tai erityistilanne, vaan luonteva osa työtä.