Lapsen kokeman lähisuhdeväkivallan arvet näkyvät aina

Lähisuhdeväkivallan kokeminen tai sille altistuminen kuormittaa lasta, nostaa stressitasoa ja voi häiritä aivojen sekä elimistön kehitystä, mikä altistaa vakaville psyykkisille, fyysisille ja kognitiivisille haitoille. Kaltoinkohtelu estää myös turvallisen kiintymyksen syntymisen ja johtaa turvattomuuteen. Seuraukset näkyvät aina – välittömästi tai ajan myötä.

Lähisuhdeväkivallalle altistuminen ja sen näkeminen on lapselle yhtä haavoittavaa kuin sen kokeminen ja aiheuttaa lapselle vakavan riskin trauman kehittymiseen. Lapsi havaitsee herkästi väkivallan ja itselleen rakkaan ihmisen kärsimyksen näkeminen toisen läheisen henkilön aiheuttamana horjuttaa lapsen kokemusta myös omasta turvallisuudestaan.

Trauman voimakkuuteen vaikuttaa se, onko lapsi itse uhri vai todistaja sekä kuinka läheisiä väkivallan osapuolet ovat hänelle. Tilanteessa, jossa lapsi on ollut tapahtuman todistajana ja uhri on lapsen vanhempi tai sisarus, vaikuttaa trauma lapseen voimakkaammin.

Väkivallalle altistuminen ei rajoitu pelkkään väkivallan näkemiseen tai kuulemiseen. Se voi ilmetä myös lapsen manipulointina toista perheenjäsentä vastaan tai hänen käyttämisenään viestinviejänä vanhempien välisissä ristiriidoissa, erityisesti negatiivisissa asioissa. Tällöin lapsi voi oppia, ettei perheenjäseniä tarvitse kohdella kunnioittavasti ja myötätuntoisesti, vaan heitä voi arvostella ja mitätöidä.

Miksi väkivallan tunnistaminen on erityisen tärkeää

Lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kokeminen on estettävä kaikin keinoin, ja siksi väkivallan tunnistaminen on erityisen tärkeää.

Yksinkertaistettuna väkivaltaa on mikä tahansa teko, joka satuttaa toista fyysisesti tai henkisesti. Usein väkivalta alkaa vähitellen, muuttuu arjen normaaliksi osaksi ja vaikeutuu ajan myötä, minkä vuoksi sen varhainen havaitseminen on olennaista. Väkivalta ei rajoitu vain fyysisiin tekoihin, vaan se on myös tietynlaisten tunteiden aiheuttamista toiselle, kuten pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä.

Rakkaan ihmisen käytöstä pyritään helposti selittämään elämäntilanteilla, kuten stressillä tai vaikealla lapsuudella, mutta todellisuudessa mikään ei oikeuta toista ihmistä väkivaltaiseen käytökseen.

Lapsi tarvitsee pysyvää turvaa

Paras tapa suojella lasta on turvata hänen kasvuympäristönsä ja poistaa sitä uhkaavat tekijät.

Turvaa uhkaavien tekijöiden poistaminen voi tarkoittaa eri perheissä erilaisia ratkaisuja: lähtöä turvakotiin tai sukulaiselle, väkivallan tekijän poistumista kodista tai muita tarvittavia järjestelyjä.

Lapselle kannattaa kertoa tilanteesta avoimesti ja rehellisesti hänen ikätasonsa huomioiden. On tärkeää varmistaa, että lapsi ymmärtää kertoman, ja ennen kaikkea tietää olevansa turvassa.

Kriisin keskellä lapsen turvallisuuden tunnetta vahvistaa arjen rytmien säilyttäminen – esimerkiksi ulkoilu, säännölliset ruokailu- ja unirytmit, leikkiminen sekä koulun tai päiväkodin jatkuminen mahdollisuuksien mukaan. Kaikkein merkityksellisintä on vanhemman läsnäolo.

Lapsi ei osaa itse pyytää apua

Vaikka lapsen elämä jatkuisi turvallisemmassa ympäristössä, hänen avuntarpeensa ei pääty siihen. Lasta tulee kuunnella ja rohkaista ilmaisemaan tunteitaan hänelle sopivalla tavalla. Aikuisen läsnäolo ja tuki vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta.

Lähisuhdeväkivallan jälkeen lapsi tarvitsee erityistä tukea, eikä hän osaa itse pyytää apua – siksi aikuisen on huolehdittava sen järjestämisestä. Lapsi voi kokea yksinäisyyttä, häpeää ja hämmennystä, jonka takia on tärkeää, että hän saa kokea olevansa kuultu ja ymmärretty sekä tietää, ettei ole tilanteessaan yksin. Lapsen tarpeet eivät saa jäädä aikuisen tarpeiden varjoon.

Sosiaalitoimen lisäksi apua on saatavilla esimerkiksi perheneuvolasta ja järjestöiltä, kuten Turun ensi- ja turvakodin lähisuhdeväkivaltatyö Pilarista.

Pidetään lapset turvassa – he ovat tulevaisuutemme.