Vapaaehtoistyö elämäntapana – Sari Espola nauttii vapaaehtoistyöstä Turun ensi- ja turvakodissa 

Olen tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä eri elämänvaiheissani ja yhteisöllisestä työstä vapaa-aikanani on muodostunut elämäntapa. Vapaaehtoisurani alkoi partiossa ensin sudenpentuna ja myöhemmin jatkoin vuosia vartionjohtajana. Myöhemmin lasten harrastukset toivat mukanaan uusia tapoja auttaa. 

Vuonna 2013 perheeseemme liittyi italianvesikoira Manu, jonka kanssa toimimme useita vuosia Suomen Karvakavereissa ilahduttamassa ikäihmisiä – vuorotyö mahdollisti lähes päivittäiset käynnit. Toiminta hiipui Manun ikääntyessä, mutta vapaaehtoisuus säilyi elämässäni. 

Veneilyn myötä olen vuodesta 2016 lähtien osallistunut veneilyseuran kevät- ja syystalkoisiin ja vuodesta 2019 alkaen toiminut saarivastaavana. Tämä rooli on tuonut uusia ystäviä, yhteisöllisyyttä ja mielekästä ulkoilua hyötytehtävien parissa. 

Aidot kohtaamiset houkuttelivat

Opiskeluystävieni suosituksesta otin syksyllä 2024 yhteyttä Turun ensi- ja turvakotiin ja aloitin vapaaehtoisena yhdistyksessä.

Toimin vapaaehtoisena perheryhmäkodissa, jossa asui ilman vanhempia Suomeen tulleita alaikäisiä nuoria. Toivoin kokemusta maahanmuuttajatyöstä ja pitkästä aikaa nuorten parissa toimimisesta.

Aloitin keskiviikkoiltojen läksyapuna ja avustin yhtä nuorta viikoittaisella lehtien ilmaisjakelukierroksella. Lisäksi vedin perheryhmäkodille lautapelikerhoa, ja harjoittelimme nuorten kanssa suomen kieltä muun muassa Alias-sananselityspelin avulla. Olen ollut myös järjestämässä käsityökerhoa yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa.  

Joulukuussa 2024 aloitti kuukausittain toimiva aulakahvila, jonka toiminnassa olen ollut mukana alusta asti. Siellä asiakkaat saavat nauttia kahvista, leivonnaisista ja omasta ajasta maksuttomasti. Vapaaehtoiset leipovat ja huolehtivat tarjoiluista, pitävät asiakkaille seuraa ja tarjoavat lapsenhoitoapua. Leivontahetket ja kahvilatoiminta ovat tarjonneet itselleni mielekkään ja yhteisöllisen tavan kohdata ihmisiä. 

Vapaaehtoistyö opettaa ja antaa paljon

Olen nauttinut työskentelystä Turun ensi- ja turvakotiyhdistyksen eri yksiköissä. Vuoden aikana olen saanut seurata vanhempien kasvavaa omatoimisuutta sekä tukea nuoria opinnoissa ja arjessa.

Kokemukseni ohjaajana kuntouttavassa työtoiminnassa on samalla avannut näkökulmia järjestötoiminnan haasteisiin – rahoituksen vähenemiseen, hanketyön kasvuun ja hyvinvointialueen taloudellisiin paineisiin.

Arvostan suuresti vapaaehtoistyötä ja sen tekijöitä muodosta riippumatta. On ihanaa, että vapaaehtoisuus kiinnostaa laajasti myös muita kuin alan opiskelijoita. Toivon kurssin säilyvän osana opintoja jatkossakin. Oma vapaaehtoistyöni jatkuu Turun ensi- ja turvakodilla sekä veneilyn parissa niin kauan kuin voimia ja virtaa vapaa-ajalla riittää. 

Blogin kirjoittaja Sari Espola on Turun ensi- ja turvakoti ry:n vapaaehtoinen.