Olisi mahtavaa, jos tällaisia ryhmätapaamisia järjestettäisiin enemmän. Vertaistuki ja muiden aikuisten tuki ja arvostus vähentävät yksinäisyyttä ja saa olon, että oma arki ja oma minä on arvokasta. (ICDP-ryhmäläisen palaute)
Edellä oleva lainaus ICDP eli kannustavan vuorovaikutuksen ryhmässä mukana olleen asiakkaan palautteesta kiteyttää mielestäni oivallisesti ympärillä olevien ihmisten ja aidon läsnäolon merkityksen.
Toiveeni on, että jokaisella olisi kokemuksia siitä, kuinka lämmin ja arvostava vuorovaikutus sekä aito kohtaaminen kohottavat mielialaa ja saavat tuntemaan itsensä merkittäväksi, riittäväksi. Myönteinen ja kannustava vuorovaikutus edistää kaikkien hyvinvointia.
Yksinkertaistettuna ICDP–ohjelma (International Child Development Programme) on ennen kaikkea lämmin suhtautumistapa lapsen kunnioittavaan kohtaamiseen ja vuoropuhelun merkitystä korostava ajatusmalli. Erityisen merkittävältä tuntuu ohjelman kulku YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen rinnalla. ICDP–ohjelma tiivistää kaiken sen, mitä olen ymmärtänyt ja todistanut työskennellessäni varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen äärellä.
ICDP-ohjelman eri osa-alueet tukevat lapsen turvallisuuden tunnetta
Lapsen koko kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kiintyäkseen turvallisesti ja luottaakseen maailmaan sekä muihin ihmisiin, vauva tarvitsee ennakoivaa, turvallista ja johdonmukaista hoivaa sekä vastinetta antamiinsa viesteihin.
Tiedetään, että kannustus vaikuttaa suotuisasti vauvan ja lapsen itseluottamuksen ja positiivisen minäkuvan rakentumiseen. ICDP–ohjelman lempeät tunnepohjaisen dialogin osa-alueet tukevat lapsen turvallisuuden tunteen kehittymistä.
Vauvan kasvaessa hän kiinnostuu ympäröivästä maailmasta ja pyrkii luomaan yhteyksiä kokemuksilleen. Lapsi tarvitsee maailman rikastuttamiseen aikuisen tukea ja ohjausta. Merkityksiä luova ja avartava dialogi muistuttaa kannustavasti aikuista keskittymään lapsen kiinnostuksen kohteisiin.
Hyväksyvä katse ja empatia on merkittävässä roolissa kohdatessamme ihmisiä, niin lapsia kuin muita läheisiä, työkavereita, asiakkaita, ohikulkijoita.
Aikuisen osattava säädellä omia tunteitaan toimiakseen lapsen tukena
ICDP1-tason materiaaleista itseäni on jäänyt puhuttelemaan Tomasellon (1999) ajatus: ”Ei ole kyse vain siitä, että on yhteinen kiinnostuksen kohde, vaan on myös oltava vastavuoroisesti kiinnostunut. Aikuinen on kiinnostunut lapsen kiinnostuksesta”.
Pieni lapsi tarvitsee aikuisen tukea omien tunteidensa säätelyyn. Aikuisen on merkittävää osata tunnistaa ja säädellä ensin omia tunteitaan, jotta voi toimia lapsen tukena ja apuna tämän vasta harjoitellessa tunnesäätelyn taitoja.
ICDP-ohjelman kolmanteen eli säätelevään dialogiin sisältyy tärkeitä vuorovaikutusteemoja lapsen ikätasoiseen tukemiseen sekä myönteiseen rajojen asettamiseen. Hyväksyvä katse ja empatia on merkittävässä roolissa kohdatessamme ihmisiä, niin lapsia kuin muita läheisiä, työkavereita, asiakkaita, ohikulkijoita.
Lukemani mukaan yksi empaattisuuden määritelmä on se, että ihminen pystyy vuorovaikutustilanteessa eläytymään toisen ajatusmaailmaan ja tunteisiin. Empaattinen ihminen havaitsee toisen tunteita ja asettuu samalle aaltopituudelle.
Jokainen arvostava kohtaaminen on merkityksellinen ja kauaskantoinen
Ensimmäisen pitämäni ICDP-ryhmäkerran kotitehtäväksi jäi pohtia merkityksellistä aikuista omasta lapsuudesta. Seuraavan tapaamisen aluksi kuulimme kunkin läsnäolijan tarinaa. Toisille merkityksellinen aikuinen oli ollut opettaja, toisille taas oma vanhempi tai isovanhempi.
Tarinoita yhdisti kuitenkin se, että kyseinen aikuinen oli kiinnostunut kertojasta ja sai hänet kokemaan itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi sanoilla, teoilla tai hyväksyvällä katseella. Tämä vahvisti jälleen kerran ajatustani siitä, kuinka merkittävä jokainen lämmin ja arvostava kohtaaminen on, ja kuinka kauaskantoisia vaikutuksia näillä kohtaamisilla meille jokaiselle on.
ICDP–ohjelman vuorovaikutusteemat ovat mielestäni oivallisia pohjustuksia keskusteluun siitä, miten omat lapsuudenkokemukset vaikuttavat omaan vanhemmuuteen. Tai mitä haluan saamastani hoivasta ja huolenpidosta tai tavoista ja perinteistä tarjota omalle lapselleni. Vai löytyykö omasta historiasta jotakin, jota en halua oman lapseni kokevan.
Vuorovaikutusteemojen avulla on mahdollisuus yhdessä pysähtyä pohtimaan miten minä kohtaan lapseni, miten osoitan rakkauttani ja kiinnostustani, kannustanko ja annanko tunnustusta riittävästi, ja kuinka säätelen rajoja myönteisellä tavalla.
Tämä vahvisti jälleen kerran ajatustani siitä, kuinka merkittävä jokainen lämmin ja arvostava kohtaaminen on, ja kuinka kauaskantoisia vaikutuksia näillä kohtaamisilla meille jokaiselle on.
On merkityksellistä uskaltaa jakaa hyviä ja hankalia hetkiä arjesta ja vanhemmuudesta
Ryhmäläisiltä saadun palautteen mukaan yhdessä pysähtyminen näiden ICDP- teemojen ääreen herättää ajatuksia niiden merkityksellisyydestä pienen ihmisen itsetuntemuksen ja myönteisen minäkuvan kehittymisessä.
Ryhmäprosessin edetessä sain seurata osallistujien kasvavaa rohkeutta tuoda esiin omia ajatuksiaan, jakaa hyviä sekä hankalia hetkiä arjesta ja vanhemmuudesta ja muistella merkitykselliseltä tuntuvia hetkiä omasta lapsuudesta.
Ryhmän ohjaajana osallistuin myös omien ajatusten ja kokemusten jakamiseen vuorovaikutusteemojen äärellä ja havaitsin sen olevan merkityksellistä sekä itselleni että ryhmäläisille. ICDP–maailmaan syventymisen myötä huomasin itsekin kiinnittäväni huomiota arkipäivän kohtaamisiin ja kannustavan sekä lämpimän vuorovaikutuksen merkitykseen.
Pia Laverman
ICDP-ohjaaja,
Baby Blues -toiminta
