Koulukiusaaminen täyttää aina jollakin tavalla väkivallan kriteerit, vähintäänkin henkisen väkivallan osalta, ja siksi siitä pitäisi puhua kouluväkivaltana.
Kouluväkivalta ei kuulu suoranaisesti työskentelykenttäämme lähisuhdeväkivaltatyön avoyksikkö Pilarissa, mutta kouluväkivallan jäljet tulevat kuitenkin työssämme esiin jatkuvasti ja erittäin selvästi sekä lasten, nuorten ja aikuisten asiakkaidemme kokemana.
Lukuisat aikuisasiakkaat kertovat kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta ja mahdollisesti pitkään jatkuneesta kouluväkivallasta. Haukkumista, nimittelyä, mitätöintiä, tönimistä, ulkopuolelle jättämistä – lista on pitkä. Arvet ovat syviä ja pysyviä ja ikävät muistot kivuliaita ja teräviä. Nämä kokemukset vaikuttavat ihmissuhteisiin ja siihen, miten uskaltaa luoda uusia ihmissuhteita ja luottaa muihin.
Koulussa väkivaltatilanteet halutaan lakaista nopeasti ”pois alta”
Lähisuhdeväkivallan kanssa työskennellessä on asiakkaan turvallisuuden takaaminen ja tarkistaminen ensimmäinen asia. Jos sekä tekijä että kokija haluavat tulla tapaamiselle yhdessä, on työntekijän tarkistettava, onko tämä molempien tahto ja kokevatko molemmat tapaamisen turvalliseksi. Vaikka yhteinen tapaaminen toteutetaankin pääasiassa aina, tavataan molempia silti myös erikseen, jotta saadaan varmistettua, että molemmat ovat tulleet kuulluksi kokemuksensa kanssa turvallisesti.
Kun aikuisten väkivaltatilanteissa halutaan erityisesti varmistaa kunkin osapuolen kuulluksi tuleminen ja turvallisuus, miksi lasten ja nuorten kanssa toimitaan usein täysin toisin? Asiaa hoitavilla aikuisilla ensisijainen pyrkimys tuntuu olevan kiire päästä ratkaisuun.
Tarkoitus on varmasti hyvä. Toivotaan ehkä, että kaikilla on mukavaa ja kaikki tulevat toimeen keskenään. Tässä tilanteessa aikuinen saattaa kuitenkin helposti unohtaa kuuntelemisen taidon ja asettua niin tilanteen kuin lasten ja nuorten yläpuolelle. Aikuisilla on kiire saada syylliset ja syyttömät nopeasti esiin ja keksiä syylliselle pikaisesti rangaistus, jotta elämä voi jatkua eteenpäin.
”Pyydetään anteeksi ja halataan päälle”, ”Istutaan yhdessä alas ja selvitetään asia”, Istutetaan kaikki samaan pöytään ja ”sovitaan asiat”
Tämän kaiken kiireen keskellä unohdetaan tarkistaa molempien osapuolien turvallisuus ja turvallinen olo. Saatamme pahimmillaan luoda vain lisää vastakkainasettelua, vihaa ja pettymystä, joka purkautuu, kun lapset ja nuoret ovat keskenään tekemisissä. Unohdetaan kuulla molempien kokemus tilanteesta ja siirrytään nopeasti arkeen.
Aikuisten velvollisuus on tukea ja auttaa lapsia ja nuoria ihmissuhdetaidoissa
Me aikuiset unohdamme liian usein, että lapset ja nuoret vielä harjoittelevat monia asioita ja tarvitsevat aikuisen apua, ohjausta ja tukea, sekä aikaa ja tilaa harjoitella. Unohdamme, että meillä on käsissä ihmisen alkuja, heitä, jotka eivät vielä osaa ja tiedä kaikkea. Heitä, jotka erityisellä tavalla tarvitsevat tukea ja apua myös ihmissuhdetaidoissa.
Päiväkoti ja koulu ovat elämän ensimmäisiä kodin ulkopuoleisia yhteisöjä, joissa toisilleen vieraat lapset ja nuoret harjoittelevat miten toimitaan ryhmässä. Miten tutustutaan, miten ystävystytään, miten riidellään ja miten ollaan ystäviä. Miten mahdutaan päivästä toiseen tilaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa? Aina ei osata pyytää apua ja tukea, vaan vaaditaan aikuisen valppaita silmiä ja korvia tarjoamaan apua.
Jos ei pysähdytä kuuntelemaan ja kuulemaan ei myöskään kuulla tai nähdä sitä, mitä juuri tämä nuori tai lapsi harjoittelee. Missä asiassa hän tarvitsee apua tai tukea. Tämä ei poissulje keskustelua siitä, mikä on ihmissuhteessa oikein tai väärin, vaan suurimmassa osin myös se kuuluu yhdessä opeteltaviin asioihin.
Ihmissuhteet ovat vaikeita ikään katsomatta
Ihmissuhteissa on monia ulottuvuuksia kuten vihaa, rakkautta, pettymyksiä ja onnistumisia. Mitä jos joku ei haluakaan olla juuri minun kaverini? Mitä jos joku ei tykkääkään minusta? Osaanko lähestyä ja tehdä ystäviä? Ihmissuhteet eivät ole helppoja meille aikuisillekaan. Aikuisen apua tarvitaan sietämään pettymyksiä ja miettimään miten kaikkien kanssa toimitaan asiallisesti vaikkei joku olisikaan juuri minun lempi-ihmiseni. Apua tarvitaan tunnetaitotuntien lisäksi siellä arjessa, keskellä leikkejä ja pelejä.
Meillä on hienoja lapsia ja nuoria ja upeita aikuisia. Koitetaan kuulla ja kuunnella toisiamme ikään katsomatta tarkalla ja herkällä korvalla, lämmöllä ja välittämisellä. Vanha kunnon yhteistyö tässäkin kunniaan.
Mari Kankaanpää
kriisi- ja väkivaltatyöntekijä
Lähisuhdeväkivaltatyö Pilari
