Toukka koteloitui kauan sitten. Sillä oli sydämessään tieto ja viisaus. Sen täytyi vain odottaa kärsivällisesti. Ja se oli juuri riittävän kärsivällinen, vaikka aika ja tie tuntuivat pitkältä, ja pimeä ja valo vaihtelivat. Kylmä ja kuuma kulkivat sen lävitse, mutta se tiesi kaiken kuuluvan suunnitelmaan ja asiaan. Eikä mikään voisi estää sitä syntymästä, vaan kaikki, aivan kaikki, tähtäsi juuri siihen.
Tulit todelliseksi itsestäsi huolimatta, omista päätöksistäsi riippumatta. Sinä et voi kadota milloinkaan, sinä voit vain syntyä ja taas syntyä monin tavoin. Sillä rakkauden ainoa tehtävä on laajeta ja laajentua, muuta se ei tee.
Sinä kuulut tuohon laajentumiseen, sinulle käy niin koko ajan. Sinun on oltava myös siitä tietoinen kaiken aikaa. Sinä synnyt aina kun et hylkää itseäsi. Sinä synnyt jokaisessa sydämesi vilpittömässä valinnassa ja kaikissa niissä hetkissä, joissa keräät rohkeutesi ja astut esiin valoon. Nouse veneeseesi, työnnä se virtaan irti rannasta, tartu peräsimeen ja ohjaa sitä aivan itse.
Sinä synnyt, kun valitset itsesi yhä uudelleen, koska sinä olet rakkaus. Sinä synnyt, kun suojelet itseäsi kaikelta pahalta ja sopimattomalta, ja kun vedät selvät rajat sinne, missä koet, että nyt riittää. Sinä synnyt uudelleen ajatuksesta, siitä ajatuksesta, joka ajattelee yhdessä rakkauden kanssa.
Kun perhonen oli lennellyt onnellisena nurmen kukasta kukkaan, se välillä pysähtyi, levitti siipensä ja antoi auringon voiman täyttää itsensä aivan kokonaan. Silloin se aina muisti itsensä ja sen, kuka oli. Se tiesi olevansa valo, se tiesi olevansa vapaus, rakkaus ja anteeksianto. Ja se päästi irti kaikesta ja antautui kaikelle todelliselle, joka se itsekin oli. Silloin se pyrähti kiitollisena taivaan tuuliin, siellä oli sen koti ja oli aina ollutkin.
Timo Aarnivala
kriisi- ja väkivaltatyöntekijä
Lähisuhdeväkivaltatyö Pilari
