Yhä useampi varsinaissuomalainen lapsi ja nuori kertoo kokevansa lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa omassa kodissaan. Myös lähisuhdeväkivallan kokemukset aikuisten parissa ovat kasvussa Varsinais-Suomessa.
Erityisesti henkinen väkivalta lasten ja nuorten kokemana on yleisempää Varsinais-Suomessa koko muuhun maahan verrattuna. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2019 henkistä väkivaltaa vanhempien tai muiden huoltajien taholta koki 17,3 % alakouluikäisistä ja 28 % yläkouluikäisistä. Kun taas vuonna 2023 henkistä väkivaltaa vanhempien tai muiden huoltajien taholta koki 28,7 % alakouluikäisistä ja 30,4 % yläkouluikäisistä. Koko maassa vuonna 2023 henkistä väkivaltaa vanhemman tai huoltajan taholta koki alakouluikäisisistä 27,7 % ja yläkouluikäisistä 30,2 %.
THL:n Terve Suomi -tutkimuksen mukaan myös miesten kokema lähisuhdeväkivalta on kasvussa Varsinais-Suomessa, mutta useimmiten lähisuhdeväkivaltaa kokee edelleen nainen. Vuonna 2022 varsinaissuomalaisista miehistä 4,9 % ja naisista 6,9 % koki lähisuhdeväkivaltaa edellisen 12 kk aikana.
Väkivallasta puhuminen on varsinaissuomalaisille vaikeaa
“Ei koske minua, en tunne ketään, joka olisi kohdannut lähisuhdeväkivaltaa.”
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa valitettavan yleistä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen on kokenut ainakin kerran elämässään psyykkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa (LAKU, Tilastokeskus Sukupuolittunut väkivalta.) Kyse on siis ongelmasta, joka koskettaa monia ja jolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Väkivalta on niin yleistä, että sitä kokeneita tai sen uhan alla olevia on jokaisen lähipiirissä, työpaikalla, harrastuksissa tai muissa arjen ympäristöissä. Väkivalta ei ole varsinaissuomalaisille vierasta, mutta siitä ääneen puhuminen on vielä vaikeaa. Lähisuhdeväkivaltaa ei myöskään edelleenkään tunnisteta omassa arjessa eikä ammattilaisten toimesta.
Lähisuhdeväkivaltaa on kaikissa ikäluokissa ja yhteiskuntaluokissa
“Jos se olisi edes kerran lyönyt, mutta se meni minun pääni sisään lonkeroillaan”
Lähisuhdeväkivaltaa on monenlaista: fyysistä, psyykkistä, seksuaalista ja taloudellista. Yleisesti ajatellaan, että väkivalta on fyysistä tekoa tai uhkaa, josta jää näkyvä jälki. Harvemmin ajattelemme, että mikään suhde ei ala väkivallalla, vaan väkivalta hiipii suhteisiin vähitellen. Moni tottuu elämään suhteissa, joissa joutuu elämään epävarmuuden saartamana: millä tuulella läheinen on, voiko tänään tavata ystäviä ilman toisen suuttumusta ja sopiiko puolisolle, että ostetaan rikkinäisen imurin tilalle uusi vai meneekö raha juhlimiseen.
Väkivaltaa, usein fyysistä väkivaltaa rikkovampaa, on myös toisen jatkuva kontrollointi ja henkinen painostus: suuttuikohan kumppani tai vanhempi, kun en vastannut kiireisen työ- tai koulupäivän aikana jokaiseen WhatsApp-viestiin. Voinko tehdä vapaa-aikana, mitä itse haluan? Puen päälle tilaisuutta varten sen asukokonaisuuden, minkä puolisoni hyväksyy.
“Eihän se voi olla väkivaltainen, sehän on aina niin kiva ja hauska. Niillähän on niin ihana koti ja lapset.”
Lähisuhdeväkivalta ei katso kohdettaan tai sosioekonomista asemaa. Se voi koskettaa hyvätuloisia, pienituloisia, työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita, lapsia ja nuoria unohtamatta. Yhteistä kaikille väkivaltaisille suhteille on, ettei se usein lopu ilman ulkopuolista apua. Kaikkeen tottuu, valitettavasti myös väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivallan piiristä irrottautuminen on vaikeaa
“Uskooko kukaan minua? Entä jos olen vaan kuvitellut kaiken? Pärjäänkö yksin, jos erotaan?”
Lähisuhdeväkivaltaan pyydetään harvoin apua. Väkivallan tekijä hakee apua vielä harvemmin. Yksi pelkää menettävänsä lapsensa, jos pyytää apua, toinen ei hae apua, koska suhteesta luopuminen tarkoittaa luopumista hyvästä elintasosta, ja kolmas on joko liian nuori tai haavoittuva ymmärtääkseen oikeutensa apuun. Väkivaltaisessa suhteessa on usein myös paljon hyvää, jonka vuoksi ulkopuoliselle avulle ei koeta aina tarvetta. Avun pyytämiseen liittyy usein pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja joskus jopa suuria taloudellisia haasteita.
Lähisuhdeväkivallan merkkien tunnistaminen itsessäsi tai suhteessasi voi olla haastavaa. On tärkeää hyväksyä, että väkivalta vaikuttaa aina omaan ja koko perheen hyvinvointiin. Moni väkivaltaa kokeva hakee apua ensin ahdistukseen tai väsymykseen kuin kertoo kokevansa kotona väkivaltaa. Samaan aikaan tutkimusten valossa moni toivoo, kunpa joku näkisi tilanteen kokonaan.
Apua voi saada:
Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varhaan on perustettu monialainen Väkivallan ehkäisytyöryhmä, jonka yhtenä tehtävänä on mm. kehittää yhteistyössä alueen väkivallan vastaista työtä.
Varha järjestää 2.10 Kansallisena väkivallan vastaisena päivänä ammattilaisille seminaarin, jonka teemana on lähisuhdeväkivallan monet kasvot ammattilaisen työarjessa.
Kirjoittajat:
Maarit Kangas, lähijohtaja, Lähisuhdeväkivaltatyö Pilari, Turun ensi- ja turvakoti ry
ja Sirkku Opacic, väkivallan ehkäisyn erityisasiantuntija, Varsinais-Suomen hyvinvointialue
