Olipa kerran pieni poika ja pojan repussa pieni vihko. Pieni vihko oli otettu käyttöön silloin, kun pojan äiti ja isä olivat eronneet. Pieneen vihkoon äiti ja isä kirjoittivat toisilleen viestejä silloin, kun poika siirtyi vanhemmalta toiselle. Poika ei viestejä lukenut, mutta hän näki, kun äiti ja isä lukivat. Joskus viestit näytettiin äidin tai isän kavereillekin. Silloin kaikki olivat jotenkin kireitä ja pahalla mielellä. Poika ihmetteli, mitä kummaa vihossa luki, kun kaikki tulivat aina siitä niin pahalle mielelle. Miksi hänen piti aina kuljettaa mukanaan tuota kapinetta, josta seurasi vain vihaisia ilmeitä ja turhautuneita puhahteluja? Viesteihin vastattiin ja sitten vihko laitettiin takaisin pienen pojan reppuun. Silloin sen saattoi taas viikoksi unohtaa. Reppu tuntui toisinaan aika raskaalta, vaikkei siellä ollutkaan kuin pari paitaa, unilelu ja huppari. Ja se vihko. Mitä isommaksi poika kasvoi, sitä raskaammaksi kävi reppu, vaikka hänestä tuli koko ajan isompi ja vahvempi.  

Parisuhteen yllättävä päättyminen tai pitkään jatkuneet ongelmat aiheuttavat usein erotilanteessa voimakkaita reaktioita, jotka käsittelemättöminä voivat jatkua jopa vuosikausia.  Usein ajatellaan, että parisuhteen päättyminen on vanhempien välinen ongelma eikä ex-puolison kanssa ole pakko puhua, jos ei halua. Kun pariskunnalla on yhteisiä lapsia, erotilanne haastaa miettimään, miten vanhemmuutta ja yhteyttä toiseen voidaan ylläpitää ja rakentaa uudessa tilanteessa. Suuret pettymyksen ja vihan tunteet tai luottamuksen menetys voivat johtaa siihen, että ex-puolisoa on vaikea kohdata ilman ulkopuolista apuaTällöin päättyneen parisuhteen aiheuttamat ikävät tunteet tai pahimmillaan jopa parisuhteen traumat estävät vanhempien toimivan yhteistyön lapsen asioissa. 

Apu voi olla pienen pojan tarinassa mainittu vihko tai se voi olla isovanhempi, joka vie lapsen toisen vanhemman luo niin, ettei ex-puolisoa tarvitse kohdata. Joskus vuorovaikutus ajautuu sellaiseen pattitilanteeseen, että kommunikaation tueksi tarvitaan ammattilaisten apua ja lapsen siirtymätilanteiden turvaamiseksi valvottuja vaihtoja tapaamispaikassa  

Kehitämme Turvassa-hankkeessa auttamisen tapoja tilanteisiinkun pitkittynyt erokonflikti ja syvä epäluottamus estävät toimivan kommunikaation ja toisen vanhemman kohtaamisen. Silloinkin, kun ex-puolisot ovat kykenemättömiä näkemään mitään hyvää toistensa vanhemmuudessa tai persoonassa. Tai kun vanhempien välinen kommunikaatio on dialogin sijaan syytösten sävyttämää monologiamissä demonisoidaan toista vanhempaa ja hänen vanhemmuuttaan. Vanhemmat puolin ja toisin toivovat ja olettavat toisen muuttuvan kykenemättä näkemään muutostarpeita omassa käytöksessään.  

Turvassa-hankkeessa olemme tällaisissa tilanteissa hyödyntäneet  NVC:n (NonViolent Communication) periaatteita vanhempien välisten pitkittyneiden kommunikaatiovaikeuksien, tulehtuneen tai toimimattoman yhteyden parantamiseksi. Tavoitteenamme on ohjata vanhempia turvalliseen rinnakkaisvanhemmuuteen, jossa välttämättömät lasten asiat pystyttäisiin ratkaisemaan järkevästi  ilman voimakkaita tunteen purkauksia ja toistuvia konfliktejaTämä edellyttää, että vanhemmat oppivat tunnistamaan omia tunteitaan,  tarpeitaan ja motiivejaan sekä ymmärtävät, miten oma toiminta, viestit tai sanat voivat toimia ärsykkeenä toiselle reagoida tietyllä tavalla. Vanhempi voi aloittaa kysymällä itseltään: puhuisinko samalla tavalla ystävälle, sukulaiselle tai työkaverille? Tunnistamalla konfliktia aiheuttavat tekijät on mahdollista päästä eroon haitallisista toimintatavoista. 


Vanhempi voi aloittaa kysymällä itseltään: puhuisinko samalla tavalla ystävälle, sukulaiselle tai työkaverille? Tunnistamalla konfliktia aiheuttavat tekijät on mahdollista päästä eroon haitallisista toimintatavoista.


Työntekijät ovat asettuneet “vuorovaikutusvalmentajan” rooliin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vanhempien välinen viestinvaihto kulkee hanketyöntekijöiden kautta. Kun viestien vaihto on usean vuoden ajan ollut toimimatonta ja viestejä on puolin ja toisin tulkittu väärin, on helpottavaa, kun ne kulkevat ulkopuolisten silmien läpi. Vanhempien viestinvaihtoa käsitellään työskentelyssä niin, että turhilta ylilyönneiltä tai virhetulkinnoilta vältyttäisiin ja pikkuhiljaa viestittely alkaisi sujumaan rakentavasti. Aina se ei onnistu ja toisinaan tuntuu siltä, että kun päästään yksi askel eteenpäin, jo kohta otetaan kaksi taaksepäin. Nämä pienet edistysaskeleet saattavat kuitenkin olla vanhemmille isoja virstanpylväitä ja motivoivat jatkamaan toisinaan ahdistavaltakin tuntuvaa muutostyötä.  

On realistista ajatella, että näin solmussa olevia vanhemmuussuhteita ei ehkä ole mahdollista kokonaan ratkaista hanketyön avulla. Pyrkimys löytää ratkaisuja on kuitenkin lapsen näkökulmasta tärkeää, sillä tutkimukset osoittavat sen, että pitkittyneet eroriidat ovat vahingollisia lapsen kehitykselle. Näiden vanhempien kohdalla rinnakkaisvanhemmuus on perusteltu tavoite; tulla toimeen niin, että lapsen ei tarvitse toimia viestikapulana tai kuulla ikäviä puheita toisesta vanhemmasta. 


Vanhempien pitkittyneet vuorovaikutusongelmat voivat olla lapselle vahingollisia ja vanhempien toiminnan on muututtava, jotta lapsi saisi kasvaa turvassa.


Selkeät säännöt, rajat ja yhteydenpidon tavat voidaan luoda sellaisiksi, että molemmat vanhemmat voivat niihin sitoutua eikä lapsen tarvitse kantaa repussaan vanhempiensa toimimattoman yhteistyön taakkaa.  Työntekijältä se kuitenkin vaatii rohkeutta sanoittaa tilannetta ammattilaisen näkökulmasta rehellisestivanhempien pitkittyneet
vuorovaikutusongelmat voivat olla lapselle vahingollisia ja vanhempien toiminnan on muututtava, jotta lapsi saisi kasvaa turvassa.  

Ulla Mikkola, Turun ensi- ja turvakoti ry, Turvassa-hanke

  • Tiesithän, että Apua eroon -chat on auki ma-pe klo 1019, la-su klo 1418 sekä ma klo 2122 yhteistyössä Yhden vanhemman Perheiden Liiton kanssa.
  • Voit kysyä esimerkiksi eroon liittyvistä palveluista, avun saamisesta ja jakaa huolia tai pulmia perheesi tilanteesta. Nimetön chat on usein se ensimmäinen rohkea askel uuteen alkuun.
  •  Tutustu myös sivustoon apuaeroon.fi