Skip to main content
Turun ensi- ja turvakoti ry:n uutiset

Päihdehuuruinen elämä vaihtui vauva-arkeen

By 3.2.2020No Comments

Päihdeasiakkaan tarina

”Apua, raskaustesti on positiivinen. Mitä ihmettä teen? En tuu selviämään!”

”Olin asunnoton ja vuosia herännyt aamuisin miettien, mistä teen jokapäiväiset huumeet, tai jos en saanut huumeita, niin sitten edes lääkkeitä ja alkoholia.

Minulla oli ennestään jo yksi lapsi, joka ei asunut kanssani. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen sairastuin masennukseen, jota häpesin niin paljon, etten pystynyt sitä myöntämään kenellekään – tuskin edes itselleni. En osannut, enkä kehdannut hakea apua. Sitten asiat alkoivatkin luisua jyrkkää alamäkeä ja alkoi usean vuoden päihdehuuruinen elämä, jossa käytiin monet kerrat lähellä kuolemaa.

Yllättäen toinen lapsi ilmoitti itsestään, vaikkei minulla ollut edes kunnollista parisuhdetta. Sydämessäni tiesin heti, että haluan pitää vauvan. Mietin asiaa, ja lopulta päätin, että tällä kertaa haen itse itselleni apua niin että varmasti sitä saan. Saisin ehkä pitää lapsen, ja voisin tarjota hänelle hyvän ja kunnollisen lapsuuden ja elämän. Tiesin, että edessä olisi paljon töitä itseni ja päihdeongelman kanssa, mutta olin päättänyt tehdä vaadittavan.

Vauvan menettäminen pelotti eniten

Soitin sosiaalityöntekijälleni ja kerroin olevani raskaana ja tarvitsevani apua. Halusin päästä eroon päihteistä ja vauvani kanssa ensikotiin, jossa saisimme hyvän alun yhteiselle elämällemme.  Pelotti ihan hirveästi ettei minua uskota ja lapsi viedään pois heti kun hän syntyy. Alusta asti pelkoni osoittautui turhaksi, vaikka kyllä vauvan menettämistä silti alitajuntaisesti välillä mietti. Sain sosiaalityöntekijältä maksusitoumuksen kuntoutukseen. Minun ja vauvani onni oli, että huomasin raskauden heti alkuvaiheessa. Auttoi todella paljon, että sain apua ja tukea nopeasti, jotta ei päässyt tulemaan retkahduksia raskausaikana. Raskauden puoliväliin asti olin laitoskuntoutuksessa kahdessa eri paikassa ja sitten menin suoraan Pidä kiinni ensikoti Pinjaan.

Matkan varrella oli paljon eri viranomaisia, joilta sain apua. Välillä tietysti turhautti ja tuntui, että kaikki vain arvioi ja kyttää ja odottaa mokaamistani. Mutta eihän se ollut totta, se oli oma alitajuntainen pelkoni, joka aiheutti sellaisia tunteita.

Mennyt on mennyttä – mutta yksin ei tarvitse pärjätä

Ensikodissa olimme vauvan kanssa 9 kuukautta. Sieltä sitten muutettiin omaan kotiin. Kotiin muuton jälkeen kävin vielä Pidä kiinni avopalveluyksikkö Oliviassa keskustelemassa asioista ja osallistumassa esimerkiksi muskariin vauvan kanssa. Kaiken tämän jälkeen olen kompuroinut yhden kerran päihteettömyyden kanssa. Silloin pelotti, että menetän lapsen, mutta sainkin taas huomata, että kun rehellisesti kerron asioistani ja pyydän apua, minua ja lasta autetaan. Saamme silti olla yhdessä.

Nyt on jo vuosia mennyt hyvin ja tasaisesti. Mennyt on mennyttä. Tiedän, että olen addikti ja siksi pyydänkin apua heti, jos vähänkään tulee tiukkoja oloja tai tilanteita. Apu voi olla keskusteluapua tai sitten ihan vaikka intervallijakso laitoksessa. Parasta on, että ei tarvitse väkisin pärjätä yksin. Apua todellakin saa, eikä mitään suurta ja pahaa pääse tapahtumaan, kunhan olen ajoissa kertomassa tilanteesta.

Tällä kirjoituksella haluan kannustaa niitä, jotka miettivät omaa päihteidenkäyttöä, tai kamppailevat niiden kanssa. Olkaa rohkeasti rehellisiä ja hakekaa apua. Avun hakeminen on mielestäni vahvuutta. Usein rehellisyydellä ja asioista puhumalla voidaan välttää kaiken menemistä kokonaan umpisolmuun. Apua kyllä saa. Ja jos ei uskalla nimellä keskustella heti, niin tarjolla on palveluita, joissa voi asioida nimettömästi.”

Nimimerkki Kiitollinen

 

Tiesitkö, että Pidä kiinni® hoitojärjestelmä tarjoaa useilla paikkakunnilla matalankynnyksen työtä, jonka tavoitteena on löytää päihdeongelmaiset odottavat äidit ja vauvaperheet tuen ja palveluiden piiriin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vanhemman päihteiden käytöstä syntyviä haittoja voitaisiin ehkäistä ja vähentää. Matalankynnyksen työ on maksutonta, eikä perhettä velvoiteta sitoutumaan ohjaukseen, jos perhe ei itse ole siihen valmis. Apua voi hakea myös nimettömänä. Kaikki yhteydenotot ja keskustelut ovat luottamuksellisia.

Tietoja Pidä kiinni® -matalan kynnyksen työstä löydät lisää tästä.