”Minulla oli lähtökohtaisesti jo raskauden alkuvaiheessa aika hatara kuva itsestäni äitinä. Tein silloin neuvolassa AUDIT-testin, jota en ”läpäissyt”. Olenkin omaksunut jo ennen vauvan syntymää huono äiti -identiteetin. Se on estänyt minua tuntemasta kuuluvani normaaleihin vanhempiin, ja olen pelännyt äitikavereihin tutustumista ja pienten lasten yhteisöjä. Tämä aihe on kolhaissut koko identiteettiäni tosi pahasti.”
Minkälainen on ammattilaisen sanaton viestintä silloin, kun vanhempien päihteidenkäyttö pitää ottaa puheeksi? Voisiko päihteiden käytöstä kysyminen ollakin enemmän mahdollisuus kuin uhka? Miten luoda ymmärtävä ilmapiiri, jotta häpeällisen asian uskaltaa sanoa ääneen? Sen, että tarvitsen apua ja se on ihan ok.
Jokainen äiti ja isä haluavat lähtökohtaisesti hyvää omalle syntymättömälle lapselleen. Heillä on halua tehdä asiat toisin, ihan eri tavalla kuin omat vanhemmat tekivät ehkä aikoinaan heille. He haluavat muuttaa koko tarinaa. Raskausaika on superhetki, jolloin mahdollisuus muutokseen on todellinen. Muutoksen motivaatio syntyy, kun tuleva vanhempi kohdataan ymmärtäen.
Varaa asiakkaalle uusi aika ja lupaa, ettei maailma ei kaadu, kun hakee apua!
Jokaisen ammattilaisen kannattaa miettiä, onko minulla ennakkoajatuksia tai asenteita, ja miten pysähdyn kaiken kiireen keskellä juuri tämän vanhemman äärelle. Vastusta tunnetta, että sinulla tulee olla valmiita vastauksia perheen huoliin ja heidät pitää ohjata nopeasti eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla, kun päihteet tulevat puheeksi, voi olla täysin riittävää vain aidosti kuulla asiakasta ja hänen tilannettaan sekä kiittää rohkeudesta. Ei astmaatikko lopeta yskimistä käskystä, hän tarvitsee oikeanlaisen hoidon, samoin päihderiippuvainen. Varaa uusi aika päihdeongelmaiselle ja lupaa, ettei maailma ei kaadu, kun hakee apua!
AUDIT-kyselyllä, eli alkoholin riskikäytön tunnistamisen mittarilla, seulotaan alkoholinkäyttöä. Kun haasteena on joku muu päihde kuin alkoholi, on asiakkaalla vielä suurempi kynnys ottaa päihderiippuvuus puheeksi. Häpeä siitä, ettei pysty olemaan ilman, vaikka haluaisi, täyttää mielen ja asiakas vaikenee. AUDIT-kyselyssäkin on haasteensa, sillä vastaus perustuu vanhemman itseilmoitettuun kulutukseen ja vastauksia kirjataan sekä käydään läpi vaihtelevasti. Varhainen tunnistaminen vaatii ammattitaitoa ja rohkeutta ja päihteidenkäytön puheeksi otto rauhallisen ja turvallisen ympäristön. Kukaan ei halua lisää syyllistämistä tai huono äiti -leimaa.
”Tuntuu, että ainoat antoisat ihmiskontaktit on olleet, kun ollaan juotu alkoholia. Silloin pystyn rentoutumaan ja olen saanut voimaannuttavia sanoja. Hyvät muistot joistain juhlista, baari-illoista tai reissuilta tuntuvat eläviltä. Mutta entä sitten kun nekin ovat tapahtuneet alkoholin kanssa? Ovatko ne todellisia vai keinotekoisesti hankittua mielihyvää? Olenkin kysynyt itseltäni, olenko alkoholisti? Ja onko iso osa menneen elämäni muistoista vain epätodellisia? Enkö enää ilman alkoholia kykenisi aitoihin ihmissuhteisiin?”
Päihteettömän elämän opettelu on vaativaa kenelle tahansa. Erityisesti se haastaa, kun on samaan aikaan tulossa vanhemmaksi ja pitää luoda uusi minäkuva itsestään vanhempana. Ne ystävät ja tutut, joiden kanssa käytti päihteitä, jäävät taakse. Tunne johonkin joukkoon kuulumisesta loppuu, ja yksinäisyys vyöryy ylitse. Mistä edes löytää ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä, mutta eivät käytä päihteitä? Miten kohdata ihmisiä ilman päihteitä? Mistä jutella, kun entisestä elämästä ei haluaisi kertoa? Kuka minä olen ilman päihteitä? Miten siedän tunteita selvinpäin, kun en voi turruttaa niitä päihteillä? Millä täytän kaiken sen ajan, joka ennen meni päihteiden käyttöön tai niiden hankintaan?
Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon, tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on. Kun uusi elämä kasvaa sisällä tai on jo tuore vanhempi, on erityisen tärkeää saada tukea tilanteeseen ja vertaisia ympärille. Päihderiippuvuus on pitkäaikaissairaus. Se ei ole valinta. Tutkimusten mukaan noin 6 prosentilla raskaana olevista naisista on päihderiippuvuus. Vain noin 2 prosenttia päätyy avun piiriin. Päihdetyön suurin haaste on varhaisen tunnistamisen sekä päihteiden käytön järjestelmällisen kartoittamisen puuttuminen. Puheeksi ottaminen on taitolaji, mutta apua on saatavilla. Olivian etsivä ja matalan kynnyksen työ tarjoaa nimettömästi ja maksuttomasti tukea silloin, kun oma tai läheisen päihteidenkäyttö mietityttää. Tukea puheeksi ottamiseen on tarjolla myös ammattilaisille.
Päihderiippuvuus on pitkäaikaissairaus. Se ei ole valinta.
Syksyllä 2022 aloittaa Olivian matalankynnyksen vertaisryhmä, joka on tarkoitettu raskaana oleville. Ryhmään voi osallistua nimettömästi. Pinjan vauvalähtöiseen päihdekuntoutukseen voi hakeutua jo raskaana ollessa ja suojella näin syntyvää vauvaa päihteiden haitoilta. Olivian avopalveluyksikön kotona asuvat kuntoutusasiakkaat saavat tukea ja pohtivat vastauksia muun muassa yllä oleviin kysymyksiin omien vertaisten kanssa yhteisökuntoutuksen keinoin.
Tärkeintä on uskaltaa ottaa päihteiden käyttö puheeksi. Apua on saatavilla ja lopulta tulevalle vanhemmalle alkaa muodostumaan uusi arvo toipumisen ympärille. Muutos tapahtuu omassa mielessä ja vaatii aikaa. Lopulta, oikeanlaisten peilien ollessa riittävän lähellä, on mahdollista ymmärtää, että minä olen ihana ja ainutlaatuinen ihminen ja vanhempi juuri tällaisena, ilman päihteiden tuomaa harhakuvaa.
”Lauantaina mieheni lähti viettämään iltaa kavereidensa kanssa, ja minä jäin vauvan kanssa kotiin. Vauva meni nätisti nukkumaan, mikä oli tosi yllättävää. Sain katsoa rauhassa elokuvaa ja olla. Se oli ihanaa! Nautin myös vapaudesta olla juomatta alkoholia. Juomattomuus omana valintana kuulostaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.”
Minna Bäcklund,
vt. lähijohtaja
Pidä kiinni® avopalveluyksikkö Olivia
