Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivä vietetään vuosittain marraskuun lopussa. Päivää on vietetty jo vuodesta 1999. Väkivallan vastaisesta päivästä alkaa myös kolmiviikkoinen YK:n Oranssit päivät -kampanja, joka vaatii konkreettisia tekoja naisiin kohdistuvan häirinnän ja väkivallan lopettamiseksi.
Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) astui voimaan Suomessa vuonna 2015. Sopimuksen määräyksillä muun muassa ehkäistään ja poistetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa; suojellaan perheenjäseniin ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhreja ja tarjotaan heille tukipalveluita sekä saatetaan perheessä tapahtuvan tai naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät vastuuseen teoistaan.
Suomi on vielä kuitenkin Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Euroopan toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa naisista yli puolet (57 %) on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Puolet suomalaisnaisista, joka toinen nainen, on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa. Naisista 29,7 prosenttia on kokenut vainoa elämänsä aikana.
Parisuhdeväkivalta aiheuttaa valtavat lisäkustannukset vuosittain
Lähisuhdeväkivalta Suomessa on hyvin vakava ja sukupuolittunut ilmiö. Naiset kokevat lähisuhdeväkivaltaa huomattavasti miehiä enemmän. Vuonna 2022 viranomaisten tietoon tulleista lähisuhdeväkivaltatapausten tekijöistä 76 % oli miehiä. Joka vuosi keskimäärin jopa 15 naista kuolee parisuhdeväkivallan seurauksena.
Puolet suomalaisnaisista, joka toinen nainen, on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa
Merkkejä naisiin kohdistuvan väkivallan vähenemisestä ei tilastojen ja asiantuntijoiden mukaan näy. Vuonna 2022 Ensi- ja turvakotien liitossa lähisuhdeväkivallan vuoksi autettiin yli 11 000 henkilöä, kun vastaava luku vuonna 2019 oli alle 8000. Suomen turvakodeissa oli vuonna 2022 yhteensä 5 163 asiakasta, joita aikuisia oli 57 prosenttia ja naisia aikuisista 91 prosenttia. Asiakasmäärä nousi vuoteen 2021 verrattuna neljä prosenttia.
Pelkästään naisiin kohdistuneesta fyysisestä parisuhdeväkivallasta aiheutuu 150 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Todellisuudessa terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat tätä vieläkin suuremmat. Lisäksi palveluja koskevia kustannuksia aiheutuu sosiaali- ja oikeuspalveluille.
Tekijöiden auttaminen ja väkivallasta puhuminen avain parempaan?
Huolimatta siitä, että Suomi on sitoutunut noudattamaan lukuisia naisiin kohdistuvan väkivaltaan puuttuvia ihmisoikeussopimuksia, tavoitteita jää toteutumatta. Väkivaltatyöhön kaivataan lisää konkreettisia keinoja ja resursseja.
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan väkivalta ei lopu ilman tekijöiden auttamista ja varhainen puuttuminen on ensisijaisen tärkeää. Tekijän auttamisella on suuri merkitys myös ylisukupolvisten ketjujen katkaisemisessa. Yhteistyötä tarvittaisiin lisää, jotta väkivalta otettaisiin matalalla kynnyksellä puheeksi.
Jokainen voi reagoida ja puuttua väkivaltaan, jota havaitsee tai epäilee läheisensä kokevan tai käyttävän. On tärkeää muistaa, että ammattilaisia koskevat eettiset ja juridiset velvoitteet puuttua väkivaltaan, tehdä lakisääteiset ilmoitukset viranomaisille, arvioida väkivallan riskiä sekä ohjata asiakas avun piiriin.
Väkivaltaan puuttuminen ehkäisee myöhempää väkivaltaa. Väkivallan kokemuksista kysyminen voi auttaa väkivaltaa kokeneen tai sitä käyttävän havahtumaan tilanteeseen ja ottamaan vastaan apua. Tukea avun piiriin ohjaamisessa saa soittamalla oman alueen turvakotiin tai maksuttomaan nollalinja-auttavaan puhelimeen.
Meistä jokainen voi tehdä jotain, jotta naisten olisi turvallisempaa elää Suomessa. Älä sulje silmiäsi väkivallalta, vaan ota se puheeksi. Kysy väkivallasta suoraan, mutta myötätuntoisella tavalla. Näin osoitat, että väkivaltaa ei tarvitse salata, vaan siitä saa puhua. Pienellä kysymyksellä voi olla suuri merkitys väkivallan loppumisen kannalta.
Marika Vuoristo, lähijohtaja turvakoti
Sari Toivonen, viestintä- ja järjestökoordinaattori
Lähteet: ETKL, Naisten Linja
