Missä ajassa keskimäärin pitäisi tuntea olevansa osa työyhteisöä? Olen viime päivinä ihmetellyt sitä nopeutta, jolla tunne tulee. Aloittaessani tammikuussa tässä työssä mietin myös, kuinka kauan menee ottaa uusi työnkuva haltuun. Tiedättekö, se tiedonjano uudesta ja samalla tuska ja turhautuminen, kun ei heti hahmota kaikkea eikä muista ihmisten nimiä. Yhtenä päivänä sitten havahtuu siihen, että kaikki alkaa jäsentymään päässä kuin itsestään. Kävellessäni Luolavuorentietä aamulla töihin, tulin meille, olen osa järjestöämme.
Edelleen elän niin sanottua kuherrusaikaa, mutta arki on toki koittanut työn sisällöissä. Rekrytointiprosessi ei koskaan paljasta kaikkea hakijasta tai potentiaalisesta työnantajasta ja näin ollen olen varmasti sekä ylittänyt että alittanut odotuksia, joita minulle on asetettu. Itse olen yllättynyt, miten laajalla skaalalla olen päässyt hyödyntämään osaamistani, joita on erilaisista aiemmista töistäni kertynyt.
Nöyränä olen tutustunut yhdistyksen upeiden lähijohtajien johtamiin toimintayksiköihin ja merkitykselliseen työhön niissä. Jos toimintaamme kuvaa uima-altaana, olen nyt kahlaillut matalaa päätä ja innolla selvitellyt miten mm. autamme ja kuntoutamme erilaisia vauva- ja lapsiperheitä heidän monenlaisissa haastavissa elämäntilanteissaan. Aivan uusi maailma minulle on Rikosuhripäivystys, joka tukee osaltaan palveluillaan rikoksen uhria, hänen läheistään ja rikosasian todistajaa rikosprosessin läpi kuljettaessa. Kevät kuluu vielä osaltani syvempään päähän sukellellessa, mutta jo nyt tiedän, että tässä yhdistyksessä on ainutlaatuisen sitoutuneita, osaavia ja työstään innostuneita johtajia ja työryhmiä.
Vaikka perehtymiseni on vielä kesken, niin toki olen hihat käärinyt myös kehittämisen osalta. Työn alla on esimerkiksi tietojohtamisen kehittämissuunnitelma ja järjestömme hankeosaamisen kasvattaminen. Näistä kummastakin tulen kirjoittamaan vuoden mittaan, mitä tavoittelemme ja mitä olemme saaneet aikaan.
Tässä organisaatiossa on lupa oppia ja kehittyä sekä kehittää. Se on arvokas asia jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Voisi jopa todeta, että elinehto organisaatiolle. On ilo olla kehittämässä meidän yhteistä osaamispääomaamme ja järjestöä.
Pilvi Rantanen
kehittämispäällikkö,
Turun ensi- ja turvakoti ry
