”Sä olit aina kotona, kun mä tulin koulusta”, kertoi perheryhmäkodista pois muuttanut nuori kysyttäessä mitä hyvää perheryhmäkodissa asumisessa oli. Työskentelin yhtenä ohjaajana perheryhmäkodissa ja olin usein työvuorossa hänen tullessaan kotiin, ensin yläkoulusta ja myöhemmin ammattiopinnoista. Aloittaessaan yläkoulun tämä nuori oli asunut alle 12 kuukautta Suomessa ja hän kuului koko koulupolkunsa ajan suomi toisena kielenä, eli S2-opetukseen.
Ilman huoltajaa Suomeen tulleiden nuorten kotoutumisessa oleellisinta on opiskelu ja koulunkäynti. Perheryhmäkodin arki pyörii pitkälti nuoren koulunkäynnin ympärillä ja perheryhmäkotien rooli opiskelun tukemisessa on toimia nuoren kotina, turvallisena ympäristönä, jossa turvalliset aikuiset ovat läsnä ja auttavat, jotta nuori voi keskittyä työhönsä; opiskeluun. Yksintulleet nuoret ovat usein edelleenkin aika uusi ilmiö monelle opettajalle, yhteiskunnan toimijalle ja kansalaiselle, vaikka nuoria on tullut Suomeen jo 90-luvun alusta lähtien.
Elämä Suomessa ei ole kiinni pelkästään maahanmuuttajanuoren omista valinnoista
Turun ensi- ja turvakodissa on työskennelty ilman huoltajaa Suomeen saapuneiden pakolaisnuorten parissa jo yli 30 vuotta. Perheryhmäkodin 30 -vuotisseminaarin juhlapuheessa kerroin nuorisotutkija Antti Kivijärven osuvan esimerkin, jonka mukaan nuorten elämä on kuin suon ylittämistä. Kaikki tekevät sen, toiset rämpien suon läpi jalat märkinä ja toiset kiertäen reunoja pitkin kuivemmin varpain. Elämä Suomessa ei kuitenkaan ole pelkästään nuorista ja heidän omista valinnoistaan kiinni, vaan heidän elämäänsä vaikuttaa vahvasti myös suomalainen yhteiskunta ja siinä piilevä rasismi.
Näiden vuosien aikana meille on kertynyt paljon erilaisia kokemuksia nuorten koulunkäynnistä. Meillä on ollut etuoikeus tehdä yhteistyötä mahtavien opettajien kanssa, jotka ovat todella välittäneet nuorista ja pitäneet heistä huolta, tukeneet heitä opinnoissaan ja koulutasolta toiselle siirtymisessä. Mutta olemme joutuneet myös todistamaan koulun henkilökunnan taholta vääränlaista vallankäyttöä, opintojen etenemisen vaikeuttamista ja asiatonta käytöstä. Puhumattakaan siitä, kuinka kanssaopiskelijat ovat jättäneet ulkopuolelle ryhmätöistä, syyttäneet työn kopioimisesta, avoimesti syrjineet tai hiljaa katselleet alta kulmain. Toisinaan koulu on puuttunut rasismiin ihailtavasti, toisinaan ei.
Meillä on ollut etuoikeus tehdä yhteistyötä mahtavien opettajien kanssa, mutta olemme myös joutuneet todistamaan koulun henkilökunnan taholta vääränlaista vallankäyttöä, opintojen etenemisen vaikeuttamista ja asiatonta käytöstä.
Suomalainen yhteiskunta on sokea piilevälle rasismille
Annemari Souto (2022) avaa koulujen haasteita ja suhdetta rasismiin artikkelissaan Rasismi ja nuorten koulutuspolut. Souton mukaan ongelmien ja haasteiden nähdään usein nousevan yksittäisistä oppilaista sen sijaan, että ymmärrettäisiin niiden kumpuavan yhteiskunnasta ja koulujärjestelmän rakenteista. Hiljattain mediassa käyty kohu S2-oppilaista on kuvaava esimerkki tästä ja suomalaisen yhteiskunnan sokeudesta piilevälle rasismille.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset S2-oppilaat jäävät taidoissaan muista jälkeen. Osaamisen kehittymisen nähtiin olevan keskiarvoa heikompaa koko koulussa, mikäli oppilaista yli 5,3 prosenttia oli suomi toisena kielenä opetuksessa. Asiasta uutisoidessaan Yle teki hakukoneen, josta jokainen voi vertailla S2-oppilaiden määrää eri kouluissa ympäri Suomen. S2-oppilaat itsessään kuvattiin syntipukkeina koulujärjestelmässä piileviin yhteiskunnan tasolle saakka ulottuviin ongelmiin, tai ainakin näin mediassa annettiin ymmärtää. Jokainen asiaan perehtynyt tietää, että asia on moniulotteisempi, kuin millaisena se esitettiin.
Opintojen takkuilusta syytetään yleensä oppilasta ja hänen taustaansa
Nuorten koulunkäynti ei ole lähtökohtaisestikaan aina helppoa. He ovat vasta tulleet vieraaseen maahan uuden kielen ja kulttuurin keskelle. Yksintulleilla nuorilla on myös menneisyytensä takia yleensä enemmän tai vähemmän kuormittunut mieli, valtava huoli ja ikävä. Toiset kantavat repussaan kirjojen lisäksi elämänmittaista traumaa.
Eräs perheryhmäkodista poismuuttanut nuori ei edennyt opinnoissaan, sillä hän ei päässyt suorittamaan harjoittelua läpäisemättömien kurssien takia. Nuori ei osannut tarkkaan kertoa mistä takkuaminen johtui. Nämä kurssit olivat kaikki saman opettajan alaisuudessa, ja hän yritti uusia tenttejä useasti. Hän kävi epätoivon hetkellä juttelemassa koulun rehtorille asiasta ja tunsi olevansa niin umpikujassa, että harkitsi opintojensa keskeyttämistä. Lopulta kursseille tuli uusi opettaja ja tilanne muuttui. Kun nuori meni uuden opettajan valvonnassa suorittamaan ensimmäistä uusintatenttiä, tämä oli ihmetellyt, miten hän selviytyi siitä niin nopeasti. Mistä johtui, ettei nuori päässyt ensin kursseistaan läpi, mutta opettajan vaihduttua suoritti tentit kuin lennosta?
Ongelmien nähdään usein nousevan yksittäisistä oppilaista sen sijaan, että ymmärrettäisiin niiden kumpuavan yhteiskunnasta ja koulujärjestelmän rakenteista.
Saimme opettajalta toistuvasti palautetta erään perheryhmäkodin nuoren kohdalla sääntöjen rikkomisesta, huonosta asenteesta ja heikoista opiskelutaidoista. Nuoren siirryttyä opinnoissaan eteenpäin uusi opettaja päivitti oppimissuunnitelmaan oman näkemyksensä hänestä. Nuoresta tulikin pidetty luokkatoveri sekä ahkera, motivoitunut, sinnikäs, fiksu ja kuuliainen opiskelija. Hän sai vastaisuudessa paljon positiivista palautetta oppitunneilta. Lienee turhaa mainita kumman opettajan kanssa nuoren oli helpompi kukoistaa ja ponnistaa eteenpäin koulupolullaan. Mistä johtui ensimmäisen opettajan kielteinen suhtautuminen nuoreen?
Ikävän tavallista on, että koulussa ilmenee hankaluuksia, joihin on vaikea löytää selkeää syytä. Niinpä ongelmaksi koetaankin nuori, hänen taustansa, kulttuurinsa tai kielitaitonsa. Näin ollen hän ei saa yhdenvertaisia mahdollisuuksia tähdätä jatko-opintoihin tai edes saattaa loppuun opintojaan siinä oppilaitoksessa, jossa on. Sen sijaan hän saa kokemuksen huonommuudesta, epäonnistumisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Sen sijaan, että hän saisi kukoistaa oikeanlaisella tuella, hän kenties alisuoriutuu tai taistelee tiensä eteenpäin joutuen näkemään kohtuuttoman suuren määrän vaivaa vain sinnitelläkseen mukana. Usein nuoret tarvitsevat koulumaailmasta jonkun yksittäisen ihmisen, opettajan tai ohjaajan, joka näkee nuoren realistisesti ja ymmärtää hänen potentiaalinsa. Joskus tämä ihminen joutuu käyttämään poikkeuksellisia keinoja, jotta nuori saisi mahdollisuuden selvitä opinnoistaan.
Tasa-arvoinen koulupolku kuuluu jokaiselle nuorelle
Mikä on hyvän kotoutumisen mittari? Sitä pohditaan edelleen politiikassa, arjessa ja tutkijoiden pöydissä ympäri maailman. Entä mikä on hyvän kotouttamisen mittari? Paljonko siihen vaikuttaisi tasa-arvoisen koulupolun turvaaminen jokaiselle? Tätä tulisi pohtia vähintäänkin yhtä paljon.
Jos minulta kysytään, alussa mainitsemani nuori täyttää pitkälti onnistuneen kotoutumisen määritelmän. Hän on käynyt peruskoulun, saanut ammattitutkinnon, on jo vuosien ajan työskennellyt oman alansa arvostettuna ammattilaisena ja haaveilee opinnoista ammattikorkeakoulussa. Hänellä on elämä Suomessa ja hän on tehnyt sen eteen valtavasti töitä. Hänen kaltaisiaan on valtaosa perheryhmäkodin itsenäistyvistä nuorista. Toiveenani on lisätä tietoisuutta ja vähentää pelkoja, jotta nuoret joutuisivat kohtaamaan vähemmän rasismia ja syrjintää Suomessa. Nyt on meidän aikamme nähdä vaivaa tukeaksemme näiden nuorten elämää tässä yhteiskunnassa ja luodaksemme heille tasavertaisemmat mahdollisuudet tavoitella unelmiaan.
Tervetuloa seuraamaan maksutonta webinaaria ” Rasismi perheryhmäkodin nuorten arjessa” Turun ensi- ja turvakoti ry:n Youtube -kanavalle tiistaina 18.4 klo 14.
Tatu Iisakkila
Lähijohtaja, perheryhmäkoti
Lähteet:
Souto, Annemari 2022. Rasismi ja nuorten koulutuspolut. Teoksessa Maija Lanas & Tomi Kiilakoski (toim.) Häiriö? Näkökulmia työrauhan säröihin koulussa. Tampere: Vastapaino
Ukkola, Annette & Metsämuuronen, Jari 2023. Matematiikan ja äidinkielen taidot alkuopetuksen aikana – Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarviointi 2018–2020. Julkaisu. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2023/01/KARVI_0123.pdf. Viitattu 9.4.2023.
Katso ”Rasismi maahanmuuttajanuorten arjessa” -webinaarin tallenne:
Rasismi maahanmuuttajanuorten arjessa -webinaari – Katso tallenne