Turun ensikodin ensimmäinen äiti nautti levollisesta olosta vauvan kanssa
Sodankatkuinen vuosikymmen oli juuri päättynyt ja Suomi rakensi itseään uudelleen, kun turkulainen Helvi Lahtovaara odotti ensimmäistä pienokaistaan. Pieni poika näki päivänvalon Turussa toukokuussa 1951. Turku kärsi sen ajan mukaisesti kovasta asuntopulasta 1950-luvun alussa. Helvikin joutui tyytymään leskirouvalta vuokraamaansa kamarihuoneeseen, jonka jakoi toisen vuokralaisen kanssa. Ensikotiin Helvi ohjautui asunnottomuuden takia.
– Synnyttämään lähtiessäni vuokraemäntä kertoi, ettei takaisin voi tulla vauva kainalossa. Minulla ei ollut mitään tietoa sairaalaan mennessäni, min
Helvi Lahtovaara ensikodissa vauvan kanssa.
ne päätyisin uuden tulokkaan kanssa, muistelee nyt 89-vuotias Helvi.
Asunnottoman Helvin avuksi tuli lastensuojeluvirasto, jossa Helville kerrottiin, että Luolavuorentieltä, Turun Ensi-Koti Yhdistyksen upouusista tiloista, voisi löytyä asuinpaikka Helville ja vauvalle. Silloisen ajan tapaan piti itse hoitaa omat asiansa. Helvi saattoi lapsen maailmaan, puki siviilivaatteet päälle ja lähti selvittämään asuntoasiaa kesken lapsivuodeajan.
– Kun sain lupauksen katosta pään päälle, palasin sairaalaan, vaihdoin yöpuvun ja pujahdin takaisin sänkyyn. Uusi ensikoti oli viittä vaille valmis. Jouduimme vauvan kanssa pitkittämään sinne lähtöä muutamalla päivällä, jotta tilat ehtivät valmistua. Bussilla tultiin pojan kanssa, hän oli ensikodin ensimmäinen vauva.
Uuden Turun Ensi-Kodin tilat olivat modernit ja toimivat. Helvin mukaan yhdistyksen toiminnalle oli selvä tarve, sillä heti alkuun ensikotiin tuli noin kymmenkunta äitiä ja kokonaisvaltaisen ensikotitoiminnan käynnistymisen jälkeen asukkaita oli jopa viitisenkymmentä.
Ensikodissa oli levollinen olo
Ensikodin arki solahti kivuttomasti käyntiin vauvan kanssa. Henkilökuntaa oli niukanlaisesti: johtajatar, kaksi lastenhoitajaa, emäntä ja talonmies. Äidit osallistuivat arkirutiineihin, kuten siivoukseen ja keittiöaskareisiin. Omalla työllä katettiin osa asumiskuluista.
– Meistä täällä asuvista äideistä tuli läheisiä toisillemme. Seurustelu oli toisenlaista kuin nykyaikana, tekniikka rajoittui lankapuhelimeen ja radioon. Oli keksittävä muuta tekemistä, ja oltiin paljon yhdessä koko yhteisön kanssa. Ensikoti oli hyvä paikka olla, siellä oli levollinen olo.
Helvi Lahtovaara vanhan huoneensa sängyllä ensikodissa.
Helvi solmi avioliiton vuonna 1952 ja tuli toisen kerran raskaaksi. Liito ei kestänyt, ja jälleen oli edessä asunnottomuus lapsen kanssa. Kun perheen toinen lapsi syntyi maaliskuun lopussa 1953, kotiutuminen ensikotiin oli vielä helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla.
– Pääsin vauvan kanssa samaan huoneeseen, jossa olin viettänyt esikoisen kanssa vuoden. Huoneilla oli omat nimet ja käytössäni ollutta kutsuttiin Göteborg-huoneeksi, koska Göteborgin kaupunki oli lahjoittanut sinne huonekaluja. Huoneen numero oli 21, muistaa Helvi.
Pieni perhe pärjäsi mainiosti
1950-luvulla ensikotiin ei voinut ottaa mukaan sisaruksia toisin kuin nykyään. Esikoispoika asui Helvin ja pikkusiskon ensikotiajan lastenkodissa Hirvensalossa, jossa Helvi kävi häntä tapaamassa. Ensikotijakson päätyttyä perhe sai vuokralautakunnalta pihamökkiasunnon Nummenmäestä, jossa he asuivat viisi vuotta.
– Saatiin Turusta 12 neliön pihamökki. Olin kolmannella sijalla jonossa, mutta onneksi asunto ei kelvannut edellä oleville ja saimme kodin. Ei ollut mitään mukavuuksia eikä liioin tilaa, mutta pärjättiin.
Ensikodin tuki oli Helvin perheelle tarpeellista. Huolimatta molempien lasten vauva-aikojen haasteista, Helvi ja lapset ovat pärjänneet elämässä mainiosti.
– Ei lasten kanssa loppujen lopuksi kovin huonosti voinut mennä, koska poikani, nyt 68-v, käy edelleen kahvilla viikoittain luonani, myhäilee Helvi.
Ensikodissa keskitytään nykyään vanhemmuuteen
Ensikotityö oli Turun ensi- ja turvakoti ry:n ensimmäinen toimintamuoto ja perustettiin aktiivisten kansalaisten toimesta alun perin tukemaan avioliiton ulkopuolella synnyttäviä äitejä tarjoamalla asumispalveluja ja arjen taitojen opettelua. Nykyään ensikotiin tullaan, kun on ongelmia vauvan hoidossa, arjen taidoissa tai vuorovaikutussuhteissa. Myös mielenterveydenongelmat ovat kasvava syy ensikotiasumiseen.
– Nykyään teemme paljon työtä vanhemmuuden vahvistamisen eteen, ennen työ oli enemmän lastenhoitoa, kertoo Turun ensi- ja turvakoti ry:n ensikodin vastaava Maria Kronlund.
Ensikodin kuntoutusjaksot ovat pitkiä ja monet äidit tulevat sinne jo raskauden aikana. Yhä useammin mukana on myös isä.
– Yli puolet perheistämme käsittää sekä äidin että isän. Vauva saa turvallisen kasvuympäristön, jossa kasvaa ja kehittyä yhdessä omien vanhempiensa kanssa. Mutta jo 50-luvulla on ymmärretty vertaistuen ja yhteisön merkitys vanhemmuuden vahvistamiseen. Sen kanssa teemme töitä yhä edelleen.
Turun ensikoti tarjoaa nykyään ympärivuorokautista, yksilöllistä ja vahvaa tukea vauvaperheille. Ensikoti pyrkii turvaamaan vauvan kasvun ja kehityksen sekä myönteisen kiintymyssuhteen muodostumisen vauvan ja vanhempien välille. Ensikodissa on seitsemän perhepaikkaa. Vuonna 2018 ensikodissa asui ja sai tukea 17 perhettä.
