YK:n kansainvälistä väkivallan lapsiuhrien päivää vietetään vuosittain 4. kesäkuuta jo vuodesta 1982 alkaen. On arvioitu, että 250 miljoonaa lasta altistuu konfliktialueilla tapahtuville lasten oikeuksien rikkomuksille.
Päivän tarkoituksena on huomioida väkivallan ja hyväksikäytön eri muotoja kokevien lasten kärsimys maailmanlaajuisesti ja korostaa YK:n sitoumusta lasten oikeuksien puolustamiseen. Tätä työtä ohjaa lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus, joka on myös Suomea lainsäädännön tasolla velvoittava asiakirja. Lasten kokema väkivalta ei rajoitu vain maailman kriisipesäkkeisiin. Suomessa lapset joutuvat erityisesti lähisuhdeväkivallan uhriksi tai altistuvat sille. Vuonna 2020 Suomen turvakodeissa oli asiakkaana alaikäisiä lapsia yhteensä 2 226.
Turvakodilla väkivaltaa kokeneiden tai sille altistuneiden perheiden kanssa työskentelyssä lapsi on etusijalla. Työntekijöiden erityisesti lapsen huomioiva työote takaa sen, että lasten kokemukset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi ja ne välittyvät myös perheen tulevaisuuden ratkaisuihin. Luovat ja toiminnalliset menetelmät, kuten lapsen kannustaminen askarteluun ja leikkiin häntä haastateltaessa, ovat turvakodilla toimiviksi havaittuja työmuotoja. Työssä tärkeä tavoite on myös sukupolvelta toiselle siirtyvän väkivaltakierteen katkaiseminen.
Väkivallaton lapsuus on jokaisen lapsen oikeus
Väkivaltaa kohdatessaan lapsen maailmankuva järkkyy, ja hän tarvitsee ulkopuolista tukea, jotta turvallisuuden tunne palautuu. Varsinkin turvallinen ja luottamuksellinen suhde toiseen ihmiseen auttaa tunteen palautumisessa. Tärkeimpiä suojatekijöitä lapselle ovat läheiset ja hyvät ihmissuhteet, viranomaisapu ja yhteisön tuki. Lapsen kasvua ja kehitystä suojaa myös riskitekijöiden mahdollisimman varhainen tunnistaminen ja oikein ajoitettu, moniammatillisesti toteutettu tuki.
Hyvä esimerkki turvakodin moniammatillisuuteen tukeutuvasta verkostotyöstä lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Barnahus-hanke. Hankkeessa kehitetään väkivaltaa kokeneiden lasten ja perheiden tarvitseman tuen ja hoidon rakenteita mallintamalla hoitopolkuja, kouluttamalla ja juurruttamalla näyttöön pohjautuvia menetelmiä. Lisäksi THL ja Pesäpuu ovat kehittäneet yhdessä satukirjamenetelmää Kirahvi Mainion tarinat väkivallalle altistuneiden 3–5-vuotiaiden lasten kanssa työskentelyyn. Pientenkin lasten kokemukset on mahdollista tavoittaa, ja heidän näkökulmansa on otettava huomioon väkivaltaan käsittelevässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. On myös tärkeää, että vaikeat asiat käydään läpi lasten ehdoilla ja niitä työstetään useammassa erässä.
Väkivallaton lapsuus on jokaisen lapsen oikeus. Turvakotitoiminnan keskeisenä periaatteena on, että vaikeneminen ei ole vaihtoehto lapsen kohdatessa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, vaan lapset ja nuoret tulisi aktiivisesti ottaa mukaan työskentelyyn. Tarjoamalla turvakodilla osallisuuden kokemuksen, voidaan osaltaan vaikuttaa lapsen ja nuoren toipumiseen ja luoda toivoa tulevaisuuteen.
Tapio Tuusvuori
sosiaalityön opiskelija ja turvakodin työharjoittelija
