Yhdeksän vuotta sitten selailin somea ja ihmettelin tuttavani päivityksiä. Aamulla hän laittoi postauksen lapsestaan, jossa hehkutti tätä ylitsevuotavin kehuin sydänhymiöiden kera. Muutamaa tuntia myöhemmin äiti jakoi postauksen samasta lapsesta, jossa kirjoitti hermojensa olevan täysin riekaleina. Mikä ihme häntä vaivaa? Miten fiilikset ja ajatukset voivat vaihdella noin paljon saman päivän aikana?
Arvatkaa mitä sitten tapahtui? No, minusta tuli itse äiti. Johan aloin ymmärtää.
Ambivalenssilla tarkoitetaan samaan kohteeseen suuntautuvien vastakkaisten tunteiden, ajatusten ja asenteiden samanaikaista esiintymistä. Vanhemmuudessa, tai elämässä ylipäätään, tältä ei voi välttyä. Voit olla saman päivän aikana loputtoman väsynyt ja ärsyyntynyt, mutta samalla kuitenkin todella kiitollinen ja onnellinen. Haluaisit omaa aikaa, jolloin kukaan ei tarvitse sinulta mitään, ja samanaikaisesti et halua antaa vauvaa kenellekään muulle hoitoon.
Negatiiviset tunteet omaa lastaan kohtaan voivat pelottaa
Vanhemmuuden alkutaipaleella, kun pitelee pientä avutonta nyyttiä sylissä, on ihan mahdotonta kuvitellakaan, että suuttuisi tälle rakkaalle lapselle joskus. Tai jopa kenties häpeäisi häntä tai hänen käytöstään. Kun lapsi kasvaa ja alkaa osoittaa entistä enemmän omaa luonnettaan ja temperamenttiaan ja hakee eriytymistä vanhemmistaan, voi tuntua pelottavalta kokea omaa lasta kohtaan myös negatiivisina pidettyjä tunteita.
Voit kokea syyllisyyttä omista tunteistasi ja säikähtääkin niitä. Joitain tunteita voi olla hankala sietää. Omien tunnereaktioiden tiedostaminen ja hyväksyminen on kuitenkin tärkeää – kielletyt ajatukset ja tunteet voivat jopa voimistua, jos niitä ei hyväksy.
Vauvan tuoma elämänmuutos on niin suuri, että tunteiden myllerrys on ymmärrettävää. Usein myös valvotut yöt ja hormonaaliset muutokset vaikuttavat tunteisiin. Omien kokemusten ja tunteiden jakaminen muille aikuisille helpottaa ja on arvokasta huomata vertaistuellisesti, että muut vanhemmat kokevat samankaltaisia tuntemuksia. Et ole ainoa, et ole yksin.
Jokainen tunne on tärkeä
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja normaaleja, eivätkä ne poissulje toisiaan. Vaihtelevien ja erilaisten tunteiden tarkoituksena on tehdä vanhemmasta riittävän herkistynyt vastaanottamaan lapsen sanatonta ja sanallista viestintää. Jokainen tunne on tärkeä.
Pieni lapsi saattaa itsekin hämmentyä kokemistaan tunteista. Mikä tämä olo on? Mistä se johtuu ja miten toimin sen kanssa? Lapsella tunteet ja tuntemukset voivat mennä sekaisinkin.
Vanhempi on ensisijainen malli lapsen tunteiden sanoittamisessa ja ilmaisussa. Lapsi hyötyy siitä, että näkee vanhempansa osoittavan erilaisia tunteita ja hyväksyvän ne myös itseltään. Vanhemman tehtävänä on ottaa tunne vastaan ja auttaa lasta sen käsittelemisessä ja kohtaamisessa. Hyväksy ja kunnioita lapsen tunnetta – hänelle kokemus on todellinen!
Vanhemmuus tarjoaa aitiopaikan nähdä elämän suuri ihme, oman lapsen kasvu ja kehitys, hänen yksilöllinen tapansa kohdata ympäröivä maailma. Vastuullinen rooli lapsen kasvattajana ja hoivaajana pitää sisällään yllättävän paljon suuria tunteita, joihin yksikään oppikirja ei valmista. Lempparityyppini Pikku Myyn sanoin: ”Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä!”
Reetta Koivisto
Baby Blues -ohjaaja,
ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja
