Yksin ei pärjää kukaan – Mitä tapahtuu, jos varhainen apu katoaa?
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-rahoitukseen kohdistuu merkittäviä leikkauksia. Niistä on linjattu jo aiemmin, ja jo pelkästään leikkaukset haastavat järjestöjen mahdollisuuksia jatkaa työtään nykyisellä tasolla.
Viime viikkoina julki tulleet uudet avustuskriteerien rajaukset tekevät tilanteesta entistä vaikeamman, sillä tällaisinaan ne sulkevat osan järjestöjen työstä rahoituksen ulkopuolelle. Kyse ei ole pienistä muutoksista, vaan kokonaisuudesta, joka vaikuttaa suoraan siihen, saako apua silloin kun sitä tarvitaan – ja kuka sitä saa.
STEA-rahoitettu työ on konkreettista arjen tukea
Turun ensi- ja turvakoti ry:n työ STEA-rahoituksen avulla on ihmisten kohtaamista silloin, kun elämä on kuormittavaa, yksinäistä tai kriisissä.
Se on esimerkiksi:
▪️ tukea odottaville ja vauva-arjessa eläville perheille, kun voimat ovat vähissä eikä arki vielä kannattele
▪️ apua vauvaperheisiin, joissa päihteet kuormittavat arkea ja tarvitaan rinnalla kulkijaa muutokseen
▪️ tukea erotilanteisiin, jotta vanhempien välinen yhteistyö vahvistuu ja lapsen etu toteutuu myös muutoksen keskellä
▪️ apua tilanteisiin, joissa on väkivaltaa – sekä kokijoille että tekijöille, koska väkivalta ei lopu, ellei siihen puututa molemmista suunnista
Työssämme syntyy konkreettista muutosta: väkivalta vähenee, päihteiden käyttö vähenee, vanhemmuus vahvistuu ja perheiden arki tasapainottuu.Heli Paasio
Työmme on lapsilähtöistä ja osallistavaa
Lapsi on työmme lähtökohta – ei sivurooli. Toimimme lapsilähtöisesti myös silloin, kun vanhemmilla on omia vaikeuksia. Juuri silloin lapsi voi jäädä taka-alalle, vaikka hän on tilanteessa kaikkein haavoittuvin.
Vertaisuus ja vapaaehtoisuus taas tekevät työn mahdolliseksi. Vertaisuus on käytännön työssä keskeistä: moni saa voimaa siitä, ettei ole yksin. Toisen saman kokeneen kohtaaminen voi olla ensimmäinen hetki, jolloin häpeä hellittää ja avun vastaanottaminen ylipäätään mahdollistuu.
Vapaaehtoiset tuovat työhön konkreettisen lisäresurssin, jota ilman moni kohtaaminen, tuki ja toiminta jäisi toteutumatta. He eivät korvaa ammattilaisia, vaan tekevät mahdolliseksi sen, että apua voidaan tarjota riittävästi ja oikea-aikaisesti.
Leikkaukset näkyvät heti ihmisten arjessa ja myöhemmin yhteiskunnan kustannuksina
Tämän mittaluokan leikkaukset eivät jää rakenteisiin – ne näkyvät väistämättä suoraan asiakasrajapinnassa.
Se tarkoittaa:
▪️ vähemmän kohtaamisia ja tukea
▪️ pidempiä odotusaikoja
▪️ vähemmän varhaista apua
Vaikutukset näkyvät heti myös ihmisten arjessa. Yhteiskunnallisina kustannuksina ne näkyvät viiveellä – mutta silloin yleensä paljon suurempina.
Kun varhaista apua leikataan, ongelmat eivät häviä. Ne siirtyvät myöhempään vaiheeseen, jossa avun tarve on suurempi ja myös kustannukset ovat suuremmat.
Kyse on samoista verovaroista – mutta siitä, käytetäänkö ne ajoissa vai vasta siinä vaiheessa, kun tilanteet ovat jo vaikeampia ratkaista.Heli Paasio
Siksi on perusteltua kysyä: miten tämä kehityskulku tukee niitä säästötavoitteita, joihin päätöksillä pyritään?
Ilman järjestöjä moni ääni jää kuulumatta
Järjestöjen työ ei ole vain yksittäisiä kohtaamisia. Niissä syntyy ymmärrys siitä, mitä ihmisille yhteiskunnassamme oikeasti kuuluu – ja tämä tieto viedään eteenpäin päätöksentekoon.
Jos tämä ääni ei kuulu, päätökset kapenevat. Niistä tulee väistämättä yksipuolisempia ja rakentuvat helpommin vain niiden näkökulmasta, joilla ääni kuuluu muutenkin vahvana.
Syntyy väistämätön kysymys: jos järjestöjen työ vähenee tai loppuu – kuka sitten auttaa?