Asiakkaan tarina: Päihteet olivat viedä kaiken – lapseni sai minut valitsemaan toisin

Kasvoin alkoholistiperheessä, joten tiedän kokemuksesta, mitä päihteet tekevät ihmiselle ja perheelle. Silti päädyin itse samaan kierteeseen. Ilman päihdekuntoutusyhteisön raakaa rehellisyyttä, selkeitä rajoja ja vertaistukea olisin luultavasti edelleen vankilakierteessä – tai haudassa, ja lapseni eläisi elämänsä ilman minua.

Halusin lapselleni erilaisen lapsuuden

Vauvalähtöinen päihdekuntoutus antoi perheelleni mahdollisuuden siihen, että lapseni saa nyt elää turvallista lapsuutta, jossa molemmat vanhemmat ovat päihteettömiä ja aidosti läsnä. Se, että pystyn olemaan lapselleni turvallinen aikuinen, on jotain, mitä en olisi koskaan saavuttanut ilman päihdeyhteisön tukea ja omaa heräämistäni todellisuuteen.

Yhteisökuntoutuksesta löysin samassa tilanteessa olevia ystäviä, jotka ymmärtävät mistä tulen, mutta katsovat kanssani samaan suuntaan: kohti päihteetöntä perhe-elämää ja arkea, jossa ei tarvitse enää pelätä poliiseja, vankilaa tai seuraavaa retkahtamista. Tilalle on tullut jotain, mitä en ennen uskonut saavani: turvallisuuden tunne ja mahdollisuus rakentaa lapselleni erilainen lapsuus kuin itselläni oli.

Toipuminen vaati koko elämän rakentamista uudelleen

Alamäkeni alkoi jo nuorena. Päihteet veivät mennessään, ja hyvin nopeasti kuvaan tuli rikollisuus. Päihdemaailma nielaisi kokonaan, ja vietin vuosia vankilassa kerta toisensa jälkeen. Koko sosiaalinen piirini koostui ihmisistä, jotka joko käyttivät päihteitä tai tekivät rikoksia. Se oli ainoa todellisuus, jonka tunsin.

Päihteistä riippuvaisena olin taitava selittelemään omaa käyttöäni. Erityisesti alkoholin kohdalla uskottelin itselleni pitkään, ettei ongelmaa ollut, koska kyse oli laillisesta aineesta. Ajattelin voivani käyttää “vain vähän”, mutta juuri alkoholi vei minut aina takaisin huumeiden pariin ja vanhaan elämäntapaan.

Kuntoutuksen aikana ymmärsin, ettei ollut olemassa keskitietä. Toipuminen riippuvuussairaudesta tarkoitti sitä, että minun piti rakentaa elämäni kokonaan uudelleen ihmisiä ja ympäristöjä myöten. Omalla kohdallani toipuminen vaati täysin päihteettömän ympäristön, jossa kaikki takaportit piti sulkea lopullisesti.

Kuntoutuksen aikana olen nähnyt myös muiden vertaisten luopuvan kohtuukäyttöajatuksista ja löytävän raittiin elämän.

Yhteisökuntoutus toi turvaa ja vertaistukea

Moni ajattelee, että päihteitä käyttävälle vanhemmalle riittää tavallinen perhekuntoutus. Omasta kokemuksestani vakava riippuvuus tarvitsee kuitenkin ympärilleen vahvaa tukea, selkeitä rajoja ja ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä toipuminen oikeasti vaatii.

Päihdekuntoutusyhteisössä tärkeitä olivat säännölliset seulat, vahva päihteettömyyden tuki ja vertaisten kanssa tehtävä työskentely. Aluksi rajat tuntuivat raskailta, mutta myöhemmin ymmärsin niiden olevan elintärkeitä ja luoneen turvaa tilanteessa, jossa oma luottamus itseeni oli vielä heikko.

Toipuminen ei tapahdu hetkessä, vaan uudenlaisten käytösmallien oppiminen vie vuosia. Vaikka olen ollut raittiina jo useampia vuosia, äkilliset kriisitilanteet ovat melkein vieneet minut takaisin vanhaan. Vaikeina hetkinä tärkeimpiä ovat olleet yhteisöstä saadut raittiit ystävät sekä mahdollisuus pyytää tukea ajoissa.

Vauvalähtöinen päihdekuntoutus ei auttanut vain lopettamaan päihteiden käyttöä. Sen kautta opin vähitellen elämään rehellisemmin ja rakentamaan perheelleni uuden, ehjän tulevaisuuden.

Kirjoittaja on Pidä kiinni® hoitomallin ensikoti Pinjan ja avopalvelu Olivian entinen asiakas