Kiitos perheryhmäkodille

Asuin perheryhmäkodissa noin puolitoista vuotta. Muutin tänne helmikuussa 2024. Alusta asti tämä paikka tuntui hyvältä ja turvalliselta. Heinäkuussa perheryhmäkoti sulkeutuu ja samalla päättyy yksi tärkeä jakso elämässäni. Olemme kaikki surullisia siitä, että perheryhmäkoti suljetaan. Täällä on syntynyt paljon kauniita muistoja, jotka jäävät sydämiimme. Tunsimme, että täällä oli turvallinen paikka, paljon turvallisempi kuin kotimaassamme. Saimme tukea arjen kaikissa asioissa koulussa, raha-asioissa ja terveydenhoidossa. Ohjaajat olivat aina apunamme.

Haluan kiittää kaikkia ohjaajia siitä, millaisia te olitte. Te olitte ystävällisiä, kuuntelevia ja ymmärtäväisiä. Loitte meille kodikkaan ja turvallisen ilmapiirin, jossa sai kasvaa, oppia ja saada tukea vaikeina hetkinä. En koskaan tuntenut olevani yksin, sain aina apua ja rohkaisua. Jos joku meistä oli surullinen tai huolissaan perheestään ohjaajat huomasivat sen heti. He kyselivät kuulumisia ja kuuntelivat meitä aidosti. Se sai meidät tuntemaan, että meistä todella välitettiin. Saimme myös mahdollisuuden harrastaa asioita, joista pidimme; jalkapalloa, lentopalloa tai kuntosalilla käyntiä. Ohjaajat auttoivat meitä ilmoittautumaan ja tukivat myös harrastusten kustannuksissa.

Jokaisella lomalla teimme retkiä. Yövyimme mökillä ja matkustimme useita kertoja Helsinkiin. Nuo matkat toivat meille paljon iloa ja kauniita muistoja. Erityisesti minulle jäi mieleen, kuinka ohjaajat kunnioittivat kulttuuriamme ja uskontoamme. Vaikka kaikki heistä eivät olleet muslimeja, he juhlivat Eid-juhlaa kanssamme lämpimästi ja aidosti aivan kuin se olisi ollut heidän oma joulunsa. Se tuntui todella kunnioittavalta ja merkitykselliseltä. Joka Eid meidät vietiin ravintolaan, leikkipaikalle tai elokuviin. Saimme viettää juhlaa yhdessä iloisessa ja arvostavassa ilmapiirissä. Se loi meille tunteen yhteisöstä, perheestä ja siitä, että uskoamme ja tapojamme arvostettiin. Perheryhmäkodissa ei ollut rasismia, kaikki lapset ihonväristä ja taustasta riippumatta olivat samanarvoisia. Kaikkia kohdeltiin oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti.  

Erityiskiitos pomolle Tatulle. Hän tuli joka aamu tervehtimään meitä ennen koulua, kysyi kuulumisia ja perheistämme. Hänen läsnäolonsa sai meidät tuntemaan, että kaikki on hyvin ja että me olemme tärkeitä.

Toivon, että jonain päivänä minäkin voin auttaa muita samalla tavalla kuin te autoitte minua ja meitä kaikkia. Oli hetkiä, jolloin nauroimme yhdessä ja hetkiä, jolloin pysähdyin miettimään elämää. Nuo hetket merkitsivät minulle paljon. Kiitos, että olitte osa tätä tärkeää vaihetta elämässäni.

Vaikka lähden nyt kohti uutta, perheryhmäkodin muistot ja ihmiset pysyvät aina sydämessäni. Toivotan teille kaikille kaikkea hyvää ja kiitän sydämestäni tuesta, lämmöstä ja rakkaudesta jota sain.

Lämpimin terveisin,

Zara, entinen asiakas