Olin osastohoidossa ja juuri eronnut lapseni isästä. Tapasin lastani ensin Vuorovaikutuskylvyssä, jonka aikana pikkuhiljaa vuorovaikutus välillämme alkoi kehittyä. Odotin lapsen tapaamisia aina kovasti. Sieltä siirryimme tapaamispaikka Tenavatupaan, jossa tapasimme tuetusti. Työntekijät kävivät välillä kurkkaamassa mitä touhusimme ja auttoivat minua tarvittaessa erilaisissa tilanteissa lapsen kanssa.
Koulussa minua kiusattiin ja se vaikutti minuun niin, että muutuin ujoksi ja araksi. Ihmisiin on ollut vaikea luottaa. Se että olen saanut tavata lastani samassa tapaamispaikassa samojen työntekijöiden tuella, on ollut minulle tärkeää. Jo pelkkä muuttaminen Vuorovaikutuskylvystä Tapaamispaikka Tenavatupaan oli iso muutos ja kesti hetken ennen kuin pystyin luottamaan uusiin työntekijöihin. Luottamus on tärkeä asia ja tapaamispaikan pysyminen samana on ollut minulle ja lapselle iso juttu.
– Tapaamispaikka Tenavatuvan asiakasäiti
Tapaamistoiminta parhaimmillaan kannattelee lasta, vanhempaa ja perhettä elämän muutos- ja murrosvaiheissa
Vanhempien erotessa lapsella on oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja turvallinen suhde molempiin vanhempiinsa. Joskus tämä voi tarkoittaa sitä, että lapsen ja vanhemman välinen tapaaminen vaatii tukea tai valvontaa. Tapaamisten valvonta perustuu sosiaalihuoltolakiin ja lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Päätöksen valvonnasta tekee tuomioistuin, lastenvalvoja tai sosiaaliviranomainen.
Turun ensi- ja turvakoti ry:n Tapaamispaikka Tenavatupa on järjestänyt tuettuja ja valvottuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Toiminta tarjoaa lapsen ja vanhemman väliselle kohtaamiselle turvallisen ympäristön. Lapsen oikeudet ovat vahvasti kiinni työn arjessa, ja lapsen etu määrittelee tapaamisten ydintä. Toiminnassa on erityisen tärkeää, että lapsi tulee nähdyksi ja kuuluksi omana itsenään.
Tapaamispaikassa vanhempaa tuetaan huomaamaan ja ymmärtämään lapsen tarpeita sekä viestejä
Tapaaminen on monesti lapselle ja vanhemmalle hartaasti odotettu hetki, johon latautuu paljon odotuksia, ajatuksia ja toiveita. Tapaamiset saattavat myös jännittää lasta tai herättää ristiriitaisia tunteita. Työntekijät auttavat tapaamisen aikana lasta sanottamaan ajatuksia ja tunteita, samalla tukien vanhempaa huomaamaan ja ymmärtämään lapsen tarpeita sekä viestejä.
Vähitellen useimmat tapaamiset asettuvat osaksi lapsen, tapaajavanhemman ja perheen arkea. Yhteiset ja vaalitut rutiinit vahvistavat lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, lujittaen lapsen sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Tapaamistoiminta parhaimmillaan kannattelee lasta, vanhempaa ja perhettä elämän muutos- ja murrosvaiheissa. Joskus lapsen mahdollisuus luoda ja ylläpitää ihmissuhteita tapaamispaikan ulkopuolella oleviin sukulaisiin mahdollistuu juuri ja ainoastaan tapaamispaikkatoiminnan avulla.
Sanni Karlström, sosionomiopiskelija
Toiminnalla ja vuorovaikutustavalla on suuri merkitys turvallisuuden tunteen syntymiseen
Vanhempien ja työntekijän välisellä tunneilmastolla on oma merkityksensä lapsen turvallisuuden tunteen syntymisessä. Lapsi havaitsee ja aistii sitä mukauttaen usein toimintaansa sen mukaan. Turvallinen tunneilmapiiri ei ole pelkästään hymyjä ja mukavaa juttelua. Turvallisessa tunneilmapiirissä on mahdollista kertoa ääneen myös mikä ärsyttää tai pelottaa. Näissä tilanteissa työntekijän taito auttaa lasta ja vanhempaa sanottamaan heidän sisällään purskahtelevia tunteita on kullanarvoista ammattitaitoa, koska pienistä puroista kasvaa helposti vuolaita virtoja monenlaisia vivahteita sisältävissä vuorovaikutustilanteissa. Yhteisesti jaettu tunnetaakka on keveämpi kantaa.
Työntekijän taito auttaa lasta ja vanhempaa sanottamaan heidän sisällään purskahtelevia tunteita on kullanarvoista ammattitaitoa
Työntekijöiden toiminnalla ja vuorovaikutustavalla on suuri merkitys lapsen turvallisuuden tunteen syntymisen ja pysyvyyden kannalta. Aikuisen ollessa läsnä ja saatavilla fyysisesti sekä psyykkisesti, lapsi uskaltautuu vuorovaikutukseen. Koettu turvallisuus syntyy sekä fyysisen ympäristön että vuorovaikutuksen kautta. Turvallisuuden tunnetta voi kuvata mielekkääksi, luontevaksi hyväksi oloksi. Lapsi on luottavainen sekä ympäristöään että muita ihmisiä kohtaan tuntiessaan olonsa riittävän turvalliseksi. Turvallisuuden tunne on voimavara, jonka kautta rakennetaan ihmissuhteita ja selviytymistä erilaisissa vaihtuvissa elämäntilanteissa. Voisi todeta sen antavan elintärkeän viestin, että elämä kantaa.
Turvallinen ja luonteva tapaamistilanne ei synny vain kodinomaisista tapaamistiloista, turvatusta poistumisesta tai lasta kiinnostavista leluista. Siihen tarvitaan myös arvostavaa läsnäoloa, aitoa kiinnostusta, kärsivällisyyttä ja yhteistyötä. Työntekijä tukee ja ohjaa sekä lasta että vanhempaa etenemään pienin askelin yhteisen tarinan rakentumisessa ja iloitsemaan yhdessäolosta, unohtamatta lapsen kanssa asuvan vanhemman osuutta ja tärkeyttä lapsen turvallisuuden tunteen rakentajana ja vahvistajana.
Anne Hartman, ohjaaja
